Arkisto 24.12.2017

Pari viikkoa ennen joulua ihmiset alkavat muistamaan toisiaan toden teolla. Lähetetään tervehdyksiä ja lahjoja sekä toivotetaan joulumieltä.

Sosiaalisen median päivitykset huokuvat yhteisöllisyyttä ja hyvyyttä. Tuntuu mukavalta. Joulun odotus on monille vuoden parasta aikaa. Juuri henkinen vireys ja toisen muistaminen saa aikaan hyvää oloa ja hyvinvointia.

Lahjojen sijaan on mahdollista antaa aineetonta tukea vähävaraisille vaikkapa siivouksella tai lastenhoidolla. Toisille taas konkreettinen tavara kauniisti paketoituna on se oikea lahja.

Ruokapuoli on ihan toinen juttu. Joka joulu muutama emäntä menettää malttinsa kun voimat ehtyvät loputtomaan hyysäämiseen joulun tähden. Siivousta ja ruuanlaittoa aamusta iltaan. Joulu on toki kaiken vaivan arvoinen, mutta joku tolkku tässäkin olisi syytä muistaa.

Vanhemmiten olen opetellut hiljentymään. Yhdessäolo, kiireettömyys, sauna, ruoka ja muutama käytännöllinen lahja tuntuvat sopivilta. Hienointa on se tunne että välitetään toisistamme ja toivotetaan kaikille tutuille ja tuntemattomille hyvää joulumieltä.

Etelä-Suomen ruuhkassa ihmisten kohtaaminen on haasteellista kun kiire tuntuu rassaavan liikaa. Ventovieraita ei helposti moikata, saati katsota silmiin.

Pistäydyimme aatonaattona perheeni kanssa Puumalansalmen sillan näkötornissa ja totesin kanssakulkijoille hissin olevan tehty Hyvinkäällä. Heti saatiin juttua aikaiseksi ja toivoteltiin moneen kertaan hyvät joulut.

Miksei jatketa leppoisaa kohtaamista arkena ympäri vuoden? Ihmisen elämä olisi paljon rikkaampaa henkisesti kun kohtelisimme toisiamme kunnolla. Hyvän päivän jatkon toivottaminen ei maksa paljon, mutta antaa voimaa ja jaksamista eteenpäin.

Vaikka meillä on digitaaliset laitteet ja appsit sekä sosiaalinen media, ihmisten läheisyys on kuitenkin kaikkein kovin juttu. Päivitykset ja tykkäykset täydentävät ja levittävät yhteistä hyvää.

Nautitaan pyhistä ja kaikista muistakin päivistä. Hyvä elämä syntyy arjen pienistä asioista.

Aloittelin aamulla kuntosalitreeniä kaikessa rauhassa ja avasin tuttuun tapaan radion. Pääuutinen oli häirintätapaukset eduskunnassa. Avustajista yli kymmenen prosenttia oli kokenut häirintää. Nyt alkaa olla mitta täynnä. Ei jaksa enää.

Viikkotolkulla jatkuvana virtana mediasta pukkaa tietoja ihmisten ikävistä kokemuksista. Suurin osa teoista, puheista ja vihjeistä on kohdistunut naisiin.

Mikä meitä miehiä vaivaa? En väitä olevani käytöskoulun kasvatti, mutta opin nuoruudessani Savon syvissä metsissä mitä hyvä käytös tarkoittaa. Ja mikä on oikein ja mikä väärin. Siitä kiitos vanhemmilleni. Kantapään kautta tuli opittua monia juttuja, joita olen aikuisena yrittänyt muistaa noudattaa.

Pidän hyvänä asiana että meillä on herätty puhumaan häirinnästä. #Metoo -kampanja sosiaalisessa mediassa on levinnyt laajalle. Tuntuu siltä että ei ole yhtään järjestöä, urheiluseuraa, työpaikkaa tai eduskuntaa, missä häirintää ei olisi tapahtunut. Ihmiset ovat vaienneet niistä vuosia turhaan. Miksi? Ei haluta vaikeuttaa omaa tilannetta muiden silmissä nipona työntekijänä. On vähätelty asioita. Välttämättä ei olla osattu reagoida välittömästi tilanteeseen.

Epäkohtiin ja epäasialliseen käytökseen on puututtava heti. Se on jokaisen ihmisen oikeus ja velvollisuus. Pomon tehtävä on selvittää kahnaukset, vaikka siitä saa helposti vihat niskoilleen kun puuttuu asiaan. Olen nollatoleranssin kannalla.

Mikä sitten on oikeaa ja mikä väärää käyttäytymistä? Osa meistä tulkitsee heitot vitsinä ja osa loukkaantuu. Sopiva huumori on taitolaji. Oikein viljeltynä se lisää hyvinvointia, jaksamista ja hyvää henkeä. Oleellista on olla oma itsensä, nauttia elämästä ja kaikesta mitä tekee. Asettuminen toisen yksilön asemaan auttaa hahmottamaan tunteita ja ajatuksia. Mieti miltä sinusta tuntuisi.

Suomi on sivistysvaltio. Sivistykseen kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen ja hyvät käytöstavat. Uskon että otamme kohuista opiksemme ja olemme jatkossa valveutuneempia kunnon kansalaisia.

Sotaveteraanit puhuivat ja väki kuunteli. Herrat Esko Mälkki ja Mauno Tenhovirta saapuvat lukiolaisten täyttämään liikuntasaliin reippain askelin. Rehti asenne ja pirteä mieli suorastaan huokuivat miesten olemuksesta.

Opiskelijat Saara Pumpanen ja Aaro Rautanen olivat valmistautuneet haastattelemaan veteraaneja opettaja Kirsi Valajärven ohjauksessa. Nykyajan nuoret ovat kypsiä, valveutuneita ja rohkeita oppimaan uutta. Saara ja Aaro ovat olleet kehissä ennenkin. Europarlamentaarikko Henna Virkkusen vierailun juonto oli hyvää harjoittelua tulevaan aiemmin syksyllä.

Salin yleisö suorastaan herkistyi kuuntelemaan Tenhovirran ja Mälkin tarinoita. Miten noin iäkkäät miehet voivat olla noin pirteitä ja hyväkuntoisia? Miesten asenne elämään ja vaikeuksiin on ollut huippuluokkaa. Erityisesti mieleeni jäi Tenhovirran vastaus nuorten kysymykseen, mikä sodasta jäi mieleen? ”Viihdyin rintamalla. Olin niin nuori että ajattelin ettei minulle voi käydä huonosti. Tehtävänä oli vihollisen tuhoaminen.”  Yksinkertainen päämäärä käskyn noudattamisesta silloin 19-vuotiaalta nuorukaiselta. Siis meidän abien ikäinen. Kun katselen lukiolaisia, lapsiahan he ovat, ei ainakaan rintamalle.

Tenhovirta kertoi että hän laittaa kärpäsenkin tyhjään tikkuaskiin ja laskee ulos vapauteen. Sodassa niin ei voinut toimia, muuten olisi käynyt huonosti. ”Me voitetaan tämä taistelu”, oli selviytymisen ydin. Ryhmän henki oli eteenpäin menevä. Ei vaivuttu epätoivoon, vaikka oli miten vaikeaa tahansa. Korsuissa laulettiin ja kuunneltiin radiota. Huumori auttoi jaksamaan.

Lukion väki sai parasta mahdollista historiatietoa kun ensin katsoimme Kinomassa Tuntemattoman Sotilaan keskiviikkona ja seuraavana aamuna 30.11. Talvisodan alkamispäivänä veteraanit syvensivät oppeja omista kokemuksistaan. Opettajat Kirsi Valajärvi ja Erja Eteläinen tekivät hyvän työn Suomen 100-vuotisjuhlien merkeissä. Kollegani sanoi elokuvan pyörivän silmissään, kun hän kuunteli ja videoi veteraanien kertomuksia.

Tunne Suomen itsenäisyyden vaiheista ja ihmisten ponnisteluista sodan karussa miljöössä tunkeutui meidän kaikkien sydämiin. Iso kiitos tekijöille, isänmaan puolesta.

Nuorten elämä on kovaa. Nykyajan stressaava tahti koulussa ja vapaa-ajalla on täyttä työtä. Onko tässä systeemissä mitään järkeä? Olisiko jo korkea aika jarruttaa suorittamisen tahtia?

Yläkoulussa pitäisi tietää mahdollinen tuleva ammatti ja valita sen mukaan lukio-opintoja, erityistehtäviä, painotuksia, ylioppilaskirjoitusaineita. Moni lukiolainen matkustaa päivittäin useita tunteja toisen paikkakunnan lukioon. Haetaan korkeampaa sisäänpääsykeskiarvoa ja hyvämaineisia oppilaitoksia. Koulupäivän pituus ja rasittavuus on huikea. Onnistuisiko se meiltä aikuisilta? Epäilen.

Tytöistä noin joka viides kärsii voimakkaasta väsymyksestä ja stressistä lukiossa, pojista hieman pienempi osa. Nuori ihminen toki selviää kun on oma halu ja motivaatio tehdä töitä. Tukitoimia tulee saada henkilökunnalta ja kotiväeltä.

Meidän keskeisin tehtävä on kannustaa täysillä. Mielestäni ohjenuoraksi sopii kolmen koon periaate. Kohtaa, kuuntele ja kannusta. Eikö ole yksinkertaista? Kokeile.

Miksi sitten moni ihminen käyttäytyy töksäyttävästi? Ilme, ele, kommentti väärin ja väärään aikaan annettuna muistuu ikuisesti nuoren mielessä. Muistijälki on negatiivinen, eikö kannattaisi tarjota myönteisiä mielikuvia. Hyvä kantaa yleensä hyvää jatkossakin.

Samoja piirteitä on meillä aikuisillakin työelämässä, urheiluseuroissa, yhdistyksissä ja oikeastaan kaikkialla missä on ihmisiä.

Miten tästä eteenpäin? Huonoon käytökseen on puututtava heti. Helpommin sanottu kuin tehty. Vihaa ja lokaa on tullut niskaan muutamia kertoja kun olen keskustellut käytöstavoista. Eihän vika voi olla minussa, eihän?

Monesti syy nähdään pomossa, joka ei osaa johtaa joukkojaan kunnolla. Uskon kuitenkin hyvän voimaan ja jos kukaan ei puutu, mikään ei muutu. Hyvän yhteishengen merkitys on ihmisille monesti tärkeämpi kriteeri viihtyä työpaikassa kuin hyvä palkka tai vaativampi toimenkuva. Hyvä pöhinä kantaa.

Onhan tämä vuosi ollut huikea juhlavuosi. Suomi 100 vuotta ja Hyvinkää 100 vuotta. Kotimaan ja kotikaupungin arvo on noussut entisestään ja se on yhdistänyt ihmisiä hyvällä tavalla.

Suomi on paras maa ja Hyvinkää on paras kaupunki, ainakin minun mielestäni. Meillä on asiat kohtuullisen hyvin. Vankka koulutus ja sivistys, työllisyys nousussa, turvallisuus, palvelut ja puhdas luonto.

Mieli herkistyy kun valmistaudumme juhlimaan maamme itsenäisyyttä 6.12. Koulut järjestävät juhlia joulukuun alkupäivinä. Lukiomme juhlii tiistaina 5. joulukuuta Hyvinkääsalissa.

Päätimme oman salin sijaan tälläytyä laadukkaampaan miljööseen merkkivuoden kunniaksi. Olemme vuosien saatossa yhdistäneet itsenäisyysjuhlan ja syksyn ylioppilasjuhlan. Se on toiminut mukavasti. Molemmat teemat tukevat toisiaan ja tuovat iloa kansalle.

Hyvinkään sotaveteraanit ovat osallistuneet juhliimme syksystä 2000 alkaen. He luovuttavat opiskelijakunnalle arvokkaan veteraanikapulan ja veteraanien viestin. Nuoret lukevat tekstin. Hetki on pysähdyttävä, koska tarina siirtyy vanhemmalta polvelta nuoremmalle.

Kiitos veteraaneille, kun he ovat vuosi toisensa jälkeen jaksaneet ilahduttaa meitä. Yhdyshenkilöinä ovat toimineet Esko Sarvikas ja viime vuosina Juhani Skyttä. Voimamiehiä.

Juhlan toinen osa on syksyn ylioppilaat. Parikymmentä nuorta on hajauttanut ylioppilastutkintonsa kolmeen ja puoleen vuoteen. Tänä syksynä joukossa on todellinen superopiskelija, koska hän saa valkolakin päähänsä kahden ja puolen vuoden opintojen päätteeksi.

Ylioppilastutkinnon voi hajauttaa enintään kolmeen peräkkäiseen kirjoituskertaan. Näin ollen syksyn tutkinnosta on tullut lähes yhtä iso urakka kuin keväällä. Suuri osa kokeista tehdään kokelaan omalla tietokoneella. Kaikki kokeet ovat sähköisiä keväällä 2019 kun digi-matematiikka tulee mukaan.

Juhlapäivä on vuoden kohokohta myös nuorten vanhemmille ja sukulaisille. Monipuolinen ohjelma nostaa tunteet pintaan. Voimaannuttava kokemus kantaa pitkälle ja antaa uskoa hyvään tulevaisuuteen. Parhaat vaatteet päällä kokoonnumme yhteisölliseen juhlaan ja kunnioitamme veteraaneja, ylioppilaita, Suomea ja Hyvinkäätä.

Hyvähän minun on hehkuttaa Hyvinkään hyvästä pöhinästä, kun minulla menee kohtuullisen mukavasti. Kaikilla ei mene todellakaan hyvin.

Vaikeuksiin on puututtava, se on meidän päättäjien tehtävä. Teimme kaupunginhallituksessa yhteisen päätöksen ja satsasimme vanhusten palveluihin. Hinta on 370 000 euroa ja saamme 15 hoitopaikkaa vanhuksille yksityiseen palvelutaloon.

Työttömien työllistäminen on iso haaste. Töitä piisaa rakennuksilla, it-firmoissa ja sairaaloissa. Rutiiniluontoisia töitä automatisoidaan ja tästä kärsivät esimerkiksi pankkitoimihenkilöt. Ennen niin varma ja mukava työpaikka ei ole enää itsestäänselvyys. Robotti tekee rutiinit, kone korvaa ihmisen. Asiakkaat hoitavat asiansa itse verkossa ja apua kysytään chatissa.

Yleensä hyvä koulutus tuo varman työpaikan. Uudellamaalla asuu maamme koulutetuin väestö ja se tietää rankkaa kisaa avoimiin työpaikkoihin. Olen havainnut tämän, kun seuraan vaimoni töitä pääkaupunkiseudulla. Projekteja ja määräaikaisia työsuhteita toinen toisensa jälkeen. Ei voi olla varma töiden jatkumisesta kun toimintoja yhdistetään ja projekteja menee toisaalle. Jatkuvasti on annettava parastaan ja kaikki on revittävä omasta selkänahasta.

Nuorten syrjäytyminen koskettaa meitä kaikkia. Monilla nuorilla on hyvä tuki kotona ja silti he ajautuvat sivuraiteelle. Kuvaan tulee monesti päihteet ja rikollisuus. Niinpä kierre on valmis. Meidän aikuisten työ on ennaltaehkäistä nuorten pahoinvointi. Tätä tärkeää työtä tekevät järjestöjen, kuntien, päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten koulutetut ammattilaiset.

Terveys on numero yksi kaikilla mittareilla mitattuna. Osaammeko arvostaa riittävästi hyvää oloa ja perusarkea? Olemmeko onnellisia? Kun terveys pettää, apuverkko ja läheiset ihmiset auttavat. Entä yksinäiset? Miten autamme heitä? Henkiset vaikeudet ja masennus vaativat pitkää kuntoutusta, terapiaa ja jopa alan vaihtoa.

Toivon että kuntalaiset jatkaisivat aktiivista yhteydenpitoa päättäjiin ja työntekijöihin. Rakentava palaute on paras kehittämisen muoto. Tappelemalla emme saa tuloksia, ainoastaan pahoinvointia. Kohtaamalla, kuuntelemalla ja yhdessä tekemällä voimme lisätä hyvinvointia ja onnellisuutta.

Ketä varten kaupunginvaltuutetut ja poliittiset toimijat ovat? Kuntalaisia varten. Yksinkertaista. Mennään kadulle, kahvilaan, liikuntapaikalle, kauppaan tai sosiaaliseen mediaan ja kuunnellaan mitä asiaa ihmisillä on.

Kommentit kannattaa kirjata ylös. Suurin osa asioista on arkipäivän elämään kuuluvia. Teiden ja kevyenliikenteen väylien kunto, puuston perkaus pois katulamppujen kohdalta, uimalan lippujen hinta, palveluverkon päivitys ja perusopetuksen rahat.

Sote-ratkaisu arveluttaa monia ja siitä on vielä vaikea sanoa mitään ehdottoman varmaa. Vanhusten monipuolisten palveluiden tarve tuli useiden suusta sanottua. Jonot on saatava purettua. Ihmisillä on oikeus kunnioitettavaan elämään.

Sähköpostiin kilahtaa kymmeniä viestejä päivittäin. Kaupungin työntekijöiden tehtäviin kuuluu vastata niihin kohtuullisessa ajassa. Kuntalaiselle jää ontto olo jos viestiin ei reagoida. Itselläni on 12 tunnin sääntö. Muuten kysymys hukkuu kun uutta pukkaa listan kärkeen.

Palaute on tärkein kehittämisen ja kehittymisen väline. Kun vielä oppisimme myös kiittämään ja kannustamaan hyvin tehdystä työstä. Positiivinen ja rakentava kritiikki on tehokkaampi kuin negatiivinen räksytys.

Olemmeko liian vaatimattomia? Meillä on Hyvinkäällä paljon hyviä hankkeita ja tapahtumia. Pöhinä on valtava. Meidän tulee hehkuttaa ja jakaa tätä ilosanomaa kaikille ja kaikilla välineillä.

Yksinkertainen muoto olisi laittaa tervetuloa-kyltit kaikkien sisääntuloteiden varteen. Ja samaan syssyyn kiitos käynnistä, nähdään pian uudestaan.

Meidän vahva joukkueemme, Hyvinkään kokoomus, on saanut uutta verta kehiin ja samalla uusia ideoita kuntalaisten palvelemiseksi. Valtuutetun työ on nimenomaan palvelemista. Jalkaudumme uudelleen talven aikana ja otamme vakavasti kaikki ehdotukset. Työtä tehdään vuoden jokaisena päivänä eikä pelkästään vaalien alla.

Olen saanut palautetta kuntalaisilta myönteisyydestäni. Sekä positiivista että negatiivista. Luonteelle on vaikea tehdä mitään radikaalia muutosta.

Olen saanut kotoa kannustavan ja myönteisen kasvatuksen. Samaa yritän viestiä läheisilleni. Kollegat ja kuntalaiset ovat saaneet myös osansa. Toisia myönteinen puhe ja kirjoittaminen ärsyttää.

Myönteisyys on tosiasioiden ja ongelmien tunnustamista. Todetaan asia tai haaste ja mietitään miten voisimme sen ratkaista. On turha jäädä voivottelemaan. Tartutaan härkää sarvista ja hoidetaan homma kuntoon. Välillä tulee takkiin. Tekevälle sattuu. Kun oikein yrittää niin pitkässä juoksussa se palkitaan. Periksi ei kannata antaa.

Jaksaminen tämän päivän yhteiskunnassa on monille haaste. Ruuhkavuosia elävä kolmekymppinen uraohjus on kovilla. Opiskelu on takana, jalka tiukasti työpaikan oven välissä, perheen perustaminen kutkuttelee ja monia harrastuksia pitäisi ehtiä suorittaa. Älypuhelimeen on laitettu päivien aikataulu jopa ruokailuineen. Syödäkin pitäisi. On hienoa olla tehokas. Ihan oikeesti onko?

Kiireistä elämänrytmiä ihannoitiin ennen. Olet aina menossa ja tehokas. Ei ole ihme jos uupumus iskee. Ihminen ei ole kone. Väsymys laittaa yksilön pinnan kireälle ja positiivisuuden valtaa kyynisyys ja negatiivisuus. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Onneksi nykyään on herätty miettimään ihmisen hyvinvointia. Elämänhallinta, rauhoittuminen, yksinkertaistaminen ja myönteisyys ovat tämän päivän teemoja.

Mieleeni tulee kollegani jo vuosia sitten lanseeraama ohje imurointiin. Yleensä meillä on tapana imuroida väsyneenä ja kiireessä. Pölyt jäävät nurkkiin. Ohjeena on antaa imurin tehdä työ. Suhina kuuluu kun rauhallisin liikkein muruset ropisevat letkua pitkin säiliöön. Siivouksesta voi tehdä miellyttävän kokemuksen. Varaa tarvikkeet hyvissä ajoin esille. Syö välipala. Laita musiikkia soimaan. Ja eikun hommiin. Lopputuloksena on siisti koti ja hyvä mieli.

Hyvinkään kaupungin valtuustoseminaari pidettiin 13.10. Hyrian Torikadun toimipisteessä. Kaupungin vetovoimatekijöistä rakentaminen ja tapahtumat ovat keskiössä.

Mikä on kunnan perustehtävä? Mitä varten me valtuutetut olemme olemassa? Ihmisten osallistaminen on tärkeä tavoite. Veronmaksajat ovat numero yksi. Mitä haluaisit kunnan sinulle tarjoavan?

Hyvinkään sivistystoimen palveluverkosta on saanut antaa palautetta verkossa. Kuntalaisten kuulemis- ja keskustelutilaisuus on 17.1.2018 kaupungintalon aulassa.

Olen ilahtunut siitä miten mielenkiintoista luottamustyö on ollut näin alkumetreinä. Moni kuntalainen on tullut juttelemaan kadulla. Kohtaaminen ja kuunteleminen ovat keskeisintä valtuutetun työtä. Lisäksi viestit ja kommentit Aamupostissa sekä sosiaalisessa mediassa vievät asioita eteenpäin ja ennen kaikkea pistävät ajatukset liikkeelle. Kommentteja on mukava lukea.

Palautetta pitää antaa ja saada. Se on ainoa keino kehittää toimintaa. Kritiikki pistää kylmät väreet pintaan. On katsottava peliin ja petrattava omaa toimintaa. Nimimerkkeihin en lähde vastaamaan. Avoimuus ja aito kohtaaminen ovat nykyaikaa.

Virheitä teemme itse kukin. Kun toimii ja yrittää parhaansa, aina sattuu. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

51 valtuutettua toimii täysillä kuntalaisten parhaaksi. Strategia Pelikirja sitoo meitä kärkihankkeiden kehittämisen puolesta. Olemme Hyvinkään käyntikortteja vuoden jokaisena päivänä. Voimme viedä hyvää Hyvinkää-henkeä eteenpäin. Otetaan myönteinen asenne ja sitoudutaan. Se poikii pitkässä juoksussa panokset takaisin Hyvinkäälle.

Kuntavaalien jälkeinen luottamuspaikkojen jako poliittisten ryhmien kesken sujui tiiviissä yhteistyössä. Neuvottelimme ja joustimme tarpeen mukaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutui määräysten mukaan. Molempia sukupuolia tulee olla vähintään 40 % toimielimen paikoista.

Hyvinkään kaupungin virkamiehet ovat opastaneet uutta valtuustoa erinomaisesti toimialojen ja hankkeiden syövereihin. Kaikesta huokuu yhdessä tekemisen meininki. Mielestäni olemme todellinen joukkue, team Hyvinkää.

Tunteet, ajatukset, tahtotila. Valoisa mieli saa yleensä aikaan myönteistä toimintaa. Mikä tuottaa meille mielihyvää? Monipuolinen ja laadukas kulttuuri, hengen viljely.

Kuntalaiset ovat ottaneet minuun yhteyttä. Kuvataide, musiikki, teatteri, käsityöt, verkkopelit. Nuoriso haluaisi Hyvinkäälle lisää bändejä. Ei tarvitse lähteä festareille kauemmaksi Hyvinkäältä.

Taiteilija Jani Leinosen tekemä katutaideteos Sillankorvankadulle on oiva esimerkki nuoria kiinnostavasta taiteesta. Teinit haluavat päästä helposti taiteen luokse. Ulkona vapaasti katsottavissa ja jopa kokeiltavissa kuten Kenttäkadun uuden päiväkodin pihalla. Museoon meno epäilyttää moni. Halutaan kohdata taide helposti ulkona.

Oletko koskaan pelannut verkossa? Nuoret ja osa aikuisista pelaa jopa kilpaa. E-urheilu on nousussa. Kunnon laneja on pidetty esimerkiksi nuorisotalo Sillassa syyslomalla. Nyt nuoret haluaisivat järjestää vieläkin isomman lanituksen. Olisiko uusi Spa hotelli Sveitsi sopiva tähän nykyaikaisella tekniikalla varustettuna?

Varttuneempi väki ehdotti yksimielisesti isoa yhtenäistä teatteria Hyvinkäälle. Meillä on lukuisia pieniä aktiivisia teatteriryhmiä, mutta kaiken kattava ja kokoava puuttuu.

Kaupunkimme on saanut kiitosta loistavasta sijainnistaan. Palvelut kun saadaan 2020-luvun kuntoon niin meitä ei pysäytä mikään. Pallo on meillä kuntalaisilla ja päättäjillä. Meillä on lähes kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Myönteisellä asenteella ja yhdessä tekemällä voimme luoda Hyvinkäästä vetovoimaisemman paikkakunnan minne kannattaa muuttaa asumaan ja tekemään työtä. Tai kulkemaan työmatkan kätevästä julkisilla kulkuneuvoilla.

Miksi kulttuuria? Perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa kuntalaisille hyvää mieltä ja hyvinvointia. Ihmisten osallistaminen ja aktivoiminen tuo satsaukset takaisin moninkertaisesti. Terveys ja vireys edellä. Arjessa jaksaa paremmin kun on mitä tehdä ja odottaa.