Arkisto 28.4.2017

Olemme ihmisiä, emme koneita

Olen iloinen että on töitä. Lupaan valittaa vähemmän, vaikka välillä olisikin raskasta ja väsyttäisi. Hyvä työpaikka on enemmän kuin lottovoitto. Osaammeko arvostaa työtä riittävästi? Tässä on meillä jokaisella peiliin katsomisen paikka.

Toinen perheemme palkkaa ansaitsevista aikuisista kuuluu pätkätyöläisiin. Pätkätyöläisille on ominaista, että he välillä joutuvat olemaan työttömänä pitempiäkin aikoja omasta aktiivisuudesta huolimatta.

Itse tuskin jaksaisin elää niin suuressa jatkuvassa muutoksessa ja epävarmuudessa. Kun pitkälle kouluttautunut ja työstään innostunut ihminen jää projektitöiden jälkeen ilman työpaikkaa on se kova juttu kenelle tahansa.

Meidän yhteiskunnassamme arvostetaan ihmistä liikaa sen mukaan onko hän töissä tai mitä töitä hän tekee. Pitempi työttömyysjakso johtaa aina leimautumiseen ”laiskaksi työttömäksi”, jota yhteiskunnassamme halutaan aktivoida hakemaan töitä. Suurin osa pystyy työnhaun tekemään ilman turhaa paapomista, vaikka usko omaan osaamiseen onkin joskus tiukilla. Myös uskomattoman pitkät hakurumbat rasittavat ja turhauttavat.

Työn hakeminen on kokopäivätyötä. Hakemuksia on lähetettävä koko ajan. Toki asuinpaikka Hyvinkäällä on optimaalinen. Uusimaa ja Suomen kasvukäytävä tarjoavat työpaikkoja. Toisaalta päteviä hakijoitakin on runsaasti.

Ikuinen virka kunnalla tai valtiolla on mennyttä aikaa. Enää ei missään ole vakituisia eläkevirkoja. Uudet työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Itsensä työllistäminen on nykyajan kansalaistaito. Ihmisen on ansaittava joka päivä työpaikkansa. Tulos tai ulos-mentaliteetti raastaa mieltä ja kroppaa. Kilpailu on jo turhankin kovaa.

Pätkätyöläisillä projektien jatkuminen ja niihin uuden rahoituksen hakeminen sekä ennen kaikkea saaminen ratkaisee työn jatkumisen. Siinä on hankala suunnitella tulevaisuuttaan vuosiksi eteenpäin. Pankit ovat tiukentaneet perusteitaan asuntolainan myöntämiselle. Pätkätyöläinen jää kakkoseksi.

Mielestäni on tärkeää pystyä tekemään töitä opiskeluaikana, lomilla ja jopa viikonloppuisin. Jalka oven väliin-taktiikka vie kohti työpaikkaa. Vaikka saisit kuinka pieniä pätkiä tahansa, tee hommat täysillä ja pyri kehittämään ja kehittymään joka päivä. Hyvä maine ja oikea asenne kantaa.

Mitä työnantajat edellyttävät hakijalta? Kun seuraa työpaikkailmoituksia, ihmettelen mistä löytyy tuollaisia superihmisiä. Hyvä koulutus, monipuolinen työkokemus, kielitaito, hyvät vuorovaikutustaidot, sosiaalisen median virtuoosi ja osaa vielä johtaa itse itseään. Niinpä. Eihän meistä kukaan täytä noita vaatimuksia.

Vietämme työpaikalla melkoisen ison osan valveillaoloajastamme. Työstä voi ja kannattaa tehdä mukava. On tärkeä kiinnittää huomiota omiin alaistaitoihin. Vaadimme esimiehiltämme paljon, mutta meidän pitää myös itse pystyä olemaan hyviä työntekijöitä. Siitähän tässä työssä olemisen taidosta on kyse.  

Ai niin ja se meidän perheen pätkätyöläinen, aina on kuitenkin töitä löytänyt ja intoa työn tekemiseen virrannut. Olemme ihmisiä, emme koneita. Onneksi.

 

 

 

Norppa hiljensi hiihtäjän

Syke hakkasi yli satasta. Pysyin hiljaa polvillani. Kaivoin kännykän taskustani ja otin pari valokuvaa. Saimaannorppa köllötteli jäällä avannon vieressä aamuauringossa noin viidenkymmenen metrin päässä minusta pääsiäispäivänä 16.4.2017 Puumalassa. Norppa pysyi näkyvissä noin minuutin ajan.

Paljon on puhuttu ja odoteltu. Norppa ihastuttaa. Olin kasannut helmikuussa pari apukinosta pesätarpeiksi. Karvatupsuja ei näkynyt, harmikseni. Naapuri on kertonut nähneensä kalareissuillaan norpan syövän kaloja verkon toisesta päästä. Nälkäinen ja utelias.

Jatkoin hiihtelyä jäätä pitkin. Pysähdyin joka lenkillä avannon lähelle ja näin kuinka sen kuono pilkisti veden pinnan yläpuolella. Happea haukkasi. Hetken päästä myös vaimoni ilahtui samasta luontokokemuksesta.

Ajatus pysähtyi. Luonto yllätti kulkijan. Tämä auttaa ymmärtämään ja arvostamaan luontoa hieman laajemmin.

Saimaannorppa Viljakansaaressa 16.4.2017.

 

Ylös vaan ja eteenpäin

Syksyllä tein mielestäni hyvän päätöksen. Vastasin myöntävästi Harri Kokon kysymykseen ja lähdin mukaan politiikkaan. Ajattelin että työ hyvinkääläisten parhaaksi voisi olla mielenkiintoista. Olen touhunnut kunnassa jo pitkän tovin ja nähnyt monenlaista. Olisiko minulla jotakin uutta annettavaa?

Kuuntele ja kunnioita. Liian usein meillä on tapana puhua palpattaa ja luvata kaikkea hyvää. Miltei sama virsi on jokaisella puolueella. Kaikkein tärkein taito on kohdata ihminen aidosti, pysähtyä kuuntelemaan mitä hänellä on mielessään. On asetuttava toisen asemaan ja tunnetilaan.

Olen saanut uskomattoman hienon ja monipuolisen tuttavapiirin yli puoluerajojen. Omasta joukostani voin puhua ystävinä. Politiikka on joukkuepeliä. Tavoite on selvä. Tehdään yhdessä Hyvinkäästä vieläkin parempi kunta opiskella, tehdä työtä, asua ja elää hyvää elämää. Kukaan ei pärjää yksin, yhdessä pystymme mihin vain. Valittamalla ja negatiivisuudella ei rakenneta uutta. Myönteinen ajattelu, hyvät käytöstavat ja kannustaminen vie pitkälle.

Moni on pitänyt minua vähän tärähtäneenä, ehkä osin syystäkin. Olen vaan innoissani elämästä ja ihmisistä. On ilo tehdä unelmatyötä hyvässä porukassa. Olen 53-vuotias ja aioin tehdä työtä vielä 15 vuotta reksinä. Jollei Pentti-päällikkö ennen sitä pistä sivuun. Sen jälkeen jatkan yrittäjänä. Terveys ja toimintakyky on oltava tikissään. Mielenkiintoinen arki ja siihen liittyvät tehtävät sekä upeat nuoret pitävät vireessä. Unohtamatta tärkeintä, perhettä. Tuki ja palautus aika ajoin maan pinnalle pitää äijän ruodussa.

Politiikassa olen ihmisiä varten niin pitkään ja niin korkealla kuin kannatusta riittää. Välillä tulee lokaa niskaa, mutta se kuuluu asiaan. Ylös vaan ja eteenpäin. Kohdataan aidosti kadulla, kauppakeskuksessa, pyörälenkillä ja somessa.