Arkisto 24.12.2017

Pari viikkoa ennen joulua ihmiset alkavat muistamaan toisiaan toden teolla. Lähetetään tervehdyksiä ja lahjoja sekä toivotetaan joulumieltä.

Sosiaalisen median päivitykset huokuvat yhteisöllisyyttä ja hyvyyttä. Tuntuu mukavalta. Joulun odotus on monille vuoden parasta aikaa. Juuri henkinen vireys ja toisen muistaminen saa aikaan hyvää oloa ja hyvinvointia.

Lahjojen sijaan on mahdollista antaa aineetonta tukea vähävaraisille vaikkapa siivouksella tai lastenhoidolla. Toisille taas konkreettinen tavara kauniisti paketoituna on se oikea lahja.

Ruokapuoli on ihan toinen juttu. Joka joulu muutama emäntä menettää malttinsa kun voimat ehtyvät loputtomaan hyysäämiseen joulun tähden. Siivousta ja ruuanlaittoa aamusta iltaan. Joulu on toki kaiken vaivan arvoinen, mutta joku tolkku tässäkin olisi syytä muistaa.

Vanhemmiten olen opetellut hiljentymään. Yhdessäolo, kiireettömyys, sauna, ruoka ja muutama käytännöllinen lahja tuntuvat sopivilta. Hienointa on se tunne että välitetään toisistamme ja toivotetaan kaikille tutuille ja tuntemattomille hyvää joulumieltä.

Etelä-Suomen ruuhkassa ihmisten kohtaaminen on haasteellista kun kiire tuntuu rassaavan liikaa. Ventovieraita ei helposti moikata, saati katsota silmiin.

Pistäydyimme aatonaattona perheeni kanssa Puumalansalmen sillan näkötornissa ja totesin kanssakulkijoille hissin olevan tehty Hyvinkäällä. Heti saatiin juttua aikaiseksi ja toivoteltiin moneen kertaan hyvät joulut.

Miksei jatketa leppoisaa kohtaamista arkena ympäri vuoden? Ihmisen elämä olisi paljon rikkaampaa henkisesti kun kohtelisimme toisiamme kunnolla. Hyvän päivän jatkon toivottaminen ei maksa paljon, mutta antaa voimaa ja jaksamista eteenpäin.

Vaikka meillä on digitaaliset laitteet ja appsit sekä sosiaalinen media, ihmisten läheisyys on kuitenkin kaikkein kovin juttu. Päivitykset ja tykkäykset täydentävät ja levittävät yhteistä hyvää.

Nautitaan pyhistä ja kaikista muistakin päivistä. Hyvä elämä syntyy arjen pienistä asioista.

Aloittelin aamulla kuntosalitreeniä kaikessa rauhassa ja avasin tuttuun tapaan radion. Pääuutinen oli häirintätapaukset eduskunnassa. Avustajista yli kymmenen prosenttia oli kokenut häirintää. Nyt alkaa olla mitta täynnä. Ei jaksa enää.

Viikkotolkulla jatkuvana virtana mediasta pukkaa tietoja ihmisten ikävistä kokemuksista. Suurin osa teoista, puheista ja vihjeistä on kohdistunut naisiin.

Mikä meitä miehiä vaivaa? En väitä olevani käytöskoulun kasvatti, mutta opin nuoruudessani Savon syvissä metsissä mitä hyvä käytös tarkoittaa. Ja mikä on oikein ja mikä väärin. Siitä kiitos vanhemmilleni. Kantapään kautta tuli opittua monia juttuja, joita olen aikuisena yrittänyt muistaa noudattaa.

Pidän hyvänä asiana että meillä on herätty puhumaan häirinnästä. #Metoo -kampanja sosiaalisessa mediassa on levinnyt laajalle. Tuntuu siltä että ei ole yhtään järjestöä, urheiluseuraa, työpaikkaa tai eduskuntaa, missä häirintää ei olisi tapahtunut. Ihmiset ovat vaienneet niistä vuosia turhaan. Miksi? Ei haluta vaikeuttaa omaa tilannetta muiden silmissä nipona työntekijänä. On vähätelty asioita. Välttämättä ei olla osattu reagoida välittömästi tilanteeseen.

Epäkohtiin ja epäasialliseen käytökseen on puututtava heti. Se on jokaisen ihmisen oikeus ja velvollisuus. Pomon tehtävä on selvittää kahnaukset, vaikka siitä saa helposti vihat niskoilleen kun puuttuu asiaan. Olen nollatoleranssin kannalla.

Mikä sitten on oikeaa ja mikä väärää käyttäytymistä? Osa meistä tulkitsee heitot vitsinä ja osa loukkaantuu. Sopiva huumori on taitolaji. Oikein viljeltynä se lisää hyvinvointia, jaksamista ja hyvää henkeä. Oleellista on olla oma itsensä, nauttia elämästä ja kaikesta mitä tekee. Asettuminen toisen yksilön asemaan auttaa hahmottamaan tunteita ja ajatuksia. Mieti miltä sinusta tuntuisi.

Suomi on sivistysvaltio. Sivistykseen kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen ja hyvät käytöstavat. Uskon että otamme kohuista opiksemme ja olemme jatkossa valveutuneempia kunnon kansalaisia.