Arkisto 29.1.2018

Mihin lapsuus katosi?

Vuoden ensimmäinen saapumiserä astui varusmiespalvelukseen maanantaina 8. tammikuuta. Päivä oli iso muutos elämässä yli 12 000:lle nuorelle. Naisia aloitti vapaaehtoisen palveluksen 400.

Armeijasta kuulee juttuja niin hyvässä kuin pahassa hengessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olihan se hyvä keikka joka tuli tehtyä. Hyvät muistot jäävät mieleen.

Kun oma lapsi lähtee armeijaan, tulee miettineeksi, mihin se lapsuus katosi. Vastahan hän meni Vehkojan päiväkotiin hyvään hoitoon. Silloinkin tuli mietittyä pärjäämistä, kuten nyt.

On oikein, että puolustusvoimat on ajanmukaistanut toimintaansa. Turha huutaminen ja pompottaminen on jätetty pois. Varusmiehet ja -naiset otetaan huomioon yksilöinä. Toki ison joukon liikuttamisessa terävät ja selkeät käskyt toimivat parhaiten.

Johtamisessa esimerkin voima on uskomattoman kova. Ryhmänjohtajat ja joukkueenjohtajat ovat avainasemassa. He työskentelevät päivittäin lähellä alokkaita. Fiksu alikersantti kannustaa ja tukee nuoria toimimaan yhdessä, ryhmänä.

Ensimmäisen palvelusviikon aikana oli havaittavissa että sosiaalista mediaa alokkaat saivat käyttää iltaisin ohjelman päätyttyä. Tämäkin on nykyaikaa ja helpottaa kotijoukkojen hermoilua. WhatsApp muistutti tarkoista koordinaateista kotiväen päivään lauantaina 13.1. Alokas on oppinut määrittelemään sijaintinsa ja opastaa porukkaa kohteeseen.

Yllätyin miten paljon kotiväkeä kokoontui Parolannummen varuskuntaan. Tapasin kymmenkunta tuttua tuoretta ylioppilasta. Tuvat ja suihkutilat olivat siistissä kunnossa. Selkeä parannus verrattuna omaan aikaani. Leijona Catering huolehtii ruuasta upeasti. Nautimme hernekeittoa, pannaria ja hilloa. Nuoriso on hyvissä, turvallisissa käsissä.

Armeijan aikana nuorille muodostuu voimakas isänmaallisuuden tunne. Kotimaan puolesta halutaan tehdä työtä ja sitä arvostetaan entistä enemmän. Palvelu auttaa tiedostamaan mistä ja miten itsenäinen Suomi on tehty.

Välillä pinna kiristyy ja sekin on loppupeleissä kasvattava kokemus. Ihminen ei mene rikki vaikka toisinaan on nälkä ja marssii märissä kengissä ja vaatteissa. Seuraava keikka menee jo helpommin.

 

 

Töitä – millä eväillä?

Harvoin lukion abiturienteilla on näin mahtavaa tiistaiaamua. Aamiainen Hotel Sveitsin pääsalissa. Pöydät täynnä terveellistä ruokaa. Ei ihan tavallinen kouluaamu. Tankit täyteen ja hyvällä mielellä Työelämä-teemapäivään.

Olemme mukana Lukiot työelämään -hankkeessa, jota koordinoi ja rahoittaa YES-Uusimaa. Hankkeen tavoitteena on opettaa nuorille työelämätaitoja ja perehdyttää tämän päivän työelämän vaatimuksiin.

Hotellinjohtaja Marja-Liisa Karhu toivotti abit tervetulleiksi ja aloitti puheensa osuvasti. Hänen mielestään uuden työntekijän rekrytoinnissa on lähdettävä liikkeelle hyvistä käytöstavoista. Tervehditään, katsotaan silmiin ja kätellään topakasti. Työhakemuksen alussa on syytä kuvailla itseään lyhyesti ja kertoa tavoitteistaan ja unelmistaan.

Mitkä ovat työntekijän ominaisuuksia, joilla pärjää varsin hektisessä yhteiskunnassa. Vuorovaikutustaidot, on tultava sujuvasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Vaikka meillä on digi ja robotit, ihminen on tärkein. On oltava joustava, sillä töksäyttelyllä ei saada aikaan hyvää työilmapiiriä.

Viestintä niin suullisesti kuin kirjallisesti on johtamista. Sosiaalisen median käyttö on välttämättömyys. Siellä ovat nykyiset ja tulevat asiakkaat sekä veronmaksajat. Monipuolinen kielitaito on eduksi.

Miten erotut kymmenien hakijoiden joukosta? Soita pomolle kun olet lähettänyt hakemuksen, myy itsesi. Videohakemus on viimeistä huutoa. Tiivistä sanomasi muutamaan minuuttiin. Tätä on syytä treenata kouluissa.

Luentojen jälkeen nuoret tekivät ansioluettelojaan lukiossa ohjatusti. Loppukommentit olivat myönteisiä. Jatkossa samanlainen päivä olisi paikallaan toisen vuoden opiskelijoille.

Päivän keskeisin anti oli rohkaista nuoria olemaan aktiivisia ja laittamaan itsensä likoon täysillä. Ketään ei tulla kotoa hakemaan. Tärkeintä on yrittää hyvällä asenteella ja oppia tekemällä. Joskus myös kantapään kautta.

Hotel Sveitsi tarjosi hulppeat puitteet abien työelämä-teemapäivään.

Koukussa liikuntaan

Mielihyvää tuottavasta toiminnasta voi tulla riippuvaiseksi. Musiikki, kirjallisuus, taide, puutarhanhoito, tietokonepelit ja autolla ajaminen voivat viedä meidät kevyeen virtaavaan olotilaan. Kun ajan ja paikan taju katoavat, suoritus menee kevyesti ja vaivattomasti, lähestymme flow-tilaa. Tätä täytyy saada lisää.

Liikunnasta on tullut minulle huumetta. Elämäntapa. Treeni, ruoka ja uni. Kun nämä ovat tasapainossa, olen onnellinen. Lapsuuden myönteiset kokemukset ja kotiväen kannustaminen lasketteluun, jääkiekkoon ja jalkapalloon jättivät minun ikuisen liikuntakipinän. Myös koulujen liikuntatunnit- ja opetus olivat huippuluokkaa. Liikunnasta tuli jatkuva harrastus ja myöhemmin myös ammatti.

Opiskeluaikanani tein gradun ihmisen luontosuhteesta ja -kokemuksesta. Kierrätimme kollegani kanssa peruskoulun yläluokkalaisia Kämärin luontopolulla Varkaudessa. Kyselimme nuorilta mitä he kokivat ja mikä jäi mieleen. Yhden tytön vastaus oli yllättävästi, Jaska. Siinä oli meikäläisen lopputyölle flow-tunnetta kerrakseen. Jäipä gradustakin jotakin mieleeni.

Hyvinkäällä on erinomaiset harrastusmahdollisuudet. Etäisyydet ovat lyhyet. Polkupyörällä pääsee miltei jokaiseen liikuntapaikkaan.

Yli viisitoista vuotta sitten aloitimme kollegoiden kanssa sählyn. Pelasimme aluksi Hyvinkään Sveitsin lukion salissa ja myöhemmin Hyvinkään yhteiskoulun lukion salissa.

Vähitellen hyvä pelitunnelma sai mukaan muita tuttujamme. Siirryimme isommalle kentälle Hyrian saliin Karankadulle. Äijäporukka on ollut uskomattoman hyvä. Siinä yhdistyvät entisaikojen tähtien taito ja nykyajan hillitön into juosta reikäpallon perässä. Joukossamme on myös kovakuntoisia miehiä, jotka satsaavat enemmän vauhtiin kuin pallonkäsittelyyn.

Meitä yhdistää liikunnan riemu ja yhdessä pelaaminen. Se on uskomattoman hieno tunne kun välillä kuuluu klap klap klap ja verkko heilahtaa. Joukkuepelin hurmaa pääsee kovin harvoin kokemaaan yksinäisenä hölkkääjänä. Lauantaipelin jälkeen on kova testosteroni- ja endorfiinimyrsky päällä saunaan mennessä. Ja pakarat sopivasti jumissa pari päivää sählyn jälkeen.

Olenko urheiluhullu? Joidenkin mielestä varmaankin. Saan liikunnasta hyvän olon ja mielen. Ihminen on luotu liikkumaan. Myös urheilun seuraaminen kuuluu kuvioihini. Toisaalta voisihan olla huonompiakin harrastuksia.