Koiran ja kissan hoitamista. Lemmikit ovat olleet korona-ajan hyvässä hoidossa. Rapsutuksia, hyvää ruokaa ja aktiivista ulkoilua. Pidetään tästä kiinni jatkossakin.
Kotoilu on saanut meidät kiinnittämään enemmän huomiota läheisiin ja lemmikkeihin. Toisaalta negatiivisia uutisiakin on kantautunut perheväkivallan ja alkoholin liikakäytön seurauksena. Toisen naama voi ärsyttää kun sitä tiiviisti tuijottaa. Maailman onnellisin kansa, todellako?
Väinö-koira on nyt reilun kahdeksan kuukauden ikäinen ja elämä sujuu tuttua rataa. Onneksi Väinökin on terävimmillään aamulla, sillä puoli viiden aikoihin kirmaamme lähimetsään lenkille. Whippet nauttii liikunnasta ja se tarvitsee kovia spurtteja päivittäin. Isännälle riittää tasainen vauhti eikä kovin pitkään. Peruskunto pysyy hyvänä molemmilla.
Lemmikit antavat uutta lämpöä ja toimintaa arkeen ja toisaalta ne vaativat hyvää huolenpitoa. Perheenjäsen tässä ja nyt. Kun eläin voi hyvin niin ihminenkin voi hyvin.
Autoilu lähti sujumaan ihmeen mukavasti ensimmäisten viikkojen huutamisen jälkeen. Taisi pelätä uutta ympäristöä. Nyt hurautamme sujuvasti Savon syviin metsiin yhdellä pissatauolla.
Pentuajan pureminen on vähentymään päin ja arestihuone tepsii tarvittaessa ainakin hetken ajan. Tikru-kissa pitää Väinön kurissa sähinällä ja tassun heilautuksilla. Väinö vaan niin tykkäisi kulkea kissan perässä pitkällä nokallaan haistellen.
Joulukuun lopusta alkaen olen kävellyt varmaan enemmän kuin aikoihin. Lähimetsän polut ovat tulleet entistäkin tutuimmiksi. On ollut ilo tutustua muihin samalla asialla oleviin ihmisiin ja lemmikkeihin. Ulos Väinöä ei ole tarvinnut kertaakaan houkutella. Nokka on aina menosuuntaan ja valmiina pinkomaan sen minkä kintuista irtoaa.
Olisiko tämä kevät ja kesä lähtölaukaus nykyajan Suomeen, jossa arvostetaan ihmisiä, lemmikkejä ja puhdasta luontoamme sekä perusarjen ihanuutta?