Ihmisyhteisöissä, olipa kyse sitten kouluista, työpaikoista tai harrastuspiireistä, esiintyy aina huonoa käytöstä ja jopa kiusaamista. Miksi näin on? Usein syynä on se, että kiusaajalla on itsellään paha olo. Tämä ei kuitenkaan oikeuta huonoon käytökseen, ja meidän on tarjottava apua heille, jotka sitä tarvitsevat. Aikuisten vastuulla on toimia herkällä korvalla ja puuttua epäkohtiin välittömästi. Vanha sanonta ”jos kukaan ei puutu, mikään ei muutu” pitää paikkansa tässäkin yhteydessä.
Ihmisille on tehtävä selväksi, mikä on oikein ja mikä väärin. Toisaalta tämä on monesti kuin veteen piirretty viiva, sillä eri ihmiset käsittävät oikean ja väärän hyvin eri tavoin. Maalaisjärki on tässä avuksi. Me aikuisetkin teemme virheitä ja käyttäydymme joskus huonosti. Esimerkin voima on uskomattoman suuri. Kun teemme virheen, on tärkeää nostaa käsi ylös, myöntää virhe ja pyytää anteeksi. Kuten kollegani osuvasti sanoi: ”moka on lahja.” Tämä opettaa nuorille, että virheitä sattuu ja niistä voi selvitä ehjin nahoin eteenpäin.
Yhteisön ilmapiiri on avainasemassa kiusaamisen ehkäisyssä. Suurissa, noin tuhannen oppilaan kouluissa hyvän hengen luominen on tavoite numero yksi. Se on ansaittava joka päivä, sitä ei voi tallettaa pilveen ja ottaa sieltä tarvittaessa. Hyvä lähtökohta on tervehtiminen. Otimme Hyvinkään Kipinässä tavoitteeksemme tervehtiä jokaista ihmistä aina kohdatessamme. Suuressa joukossa on paljon arkoja ja yksinäisiä nuoria, jotka ilahtuvat, kun heidät huomioidaan. Hymy ja kuulumisten kysyminen eivät maksa paljoa, mutta niiden vaikutus voi olla merkittävä.
Kiusaamista tapahtuu paljon somessa ja selän takana. Esimerkiksi Jodelissa saattaa mopo karata käsistä ja huuto olla kamalaa toista kohtaan. Seuraan Kipinän Jodelia jo sen takia, että pystyn puuttumaan törkeyksiin ja toisten haukkumiseen. Nuoria on opetettava puhumaan vaikeista asioista kasvotusten ja luottamuksella. Nimettömänä toisten mustamaalaaminen on raukkamaista käytöstä, eikä sitä voi missään tapauksessa sallia. Viestiketjut on katkaistava alkuunsa. Somessa tällaisia tapauksia on valtavasti, ja meidän on opetettava somekäyttäytymisen pelisäännöt.
Digi on nyt ja tulevaisuudessa välttämätön työväline, mutta sitä pitää opettaa käyttämään oikein. Kouluissa, urheiluseuroissa ja muissa järjestöissä jatketaan ja tuetaan kotien käytöskasvatusta. Kaikki pohja luodaan kotona. Kaikilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tarjota lapselle rauhallista ja turvallista kasvuympäristöä. Ongelmiin tartutaan koulujen ja oppilaitosten oppimisen tuen henkilökunnan voimin, mutta valitettavasti he eivät ehdi hoitaa kaikkia tapauksia niukkojen resurssien vuoksi. Koululääkäriä on miltei mahdoton saada jokaiseen kouluun pysyvästi.
Kiusaamisen ehkäiseminen on meidän kaikkien vastuulla. Pidetään huolta toisistamme, puututaan epäkohtiin ja luodaan yhteisöjä, joissa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Jokainen tervehdys, jokainen hymy ja jokainen ystävällinen sana rakentavat parempaa tulevaisuutta.
