Kaikki kirjoitukset kirjoittajalta Jaakko Rainio

Meidän Markku

Uskomattoman ystävällinen ja avulias kollega. Aina hyvällä tuulella. Voiko tällaisia opettajia olla?

Opettaja Markku Simolan ansiot on huomattu. Ansaitusti. Simola opettaa päätyönään lukiossa englantia ja ruotsia. Hän on vetänyt vuosikausia teatteri-ja oopperaretkiä Hyvinkäältä Helsinkiin alueemme opettajille ja muille kulttuurista kiinnostuneille. Simola valmistelee matkat huolellisesti. Bussissa päästään jo hyvää tunnelmaan.

Simola sai syyskuun lopussa OAJ:n tunnustuksen, kulttuurin avaimen. Marraskuussa Biologian ja maantieteen opettajien liitto palkitsi Simolan pronssisella ansiomerkillä. Hän on lisännyt opettajien yhteisöllisyyttä ja kehittänyt monipuolisella kielitaidollaan opintoretkien sisältöä. Vuodesta 2001 lähtien Simola on toiminut opettajien Viron opintoretkillä kulttuurioppaana.

Kukaan ei pärjää yksin. Kaupungin työntekijöinä olemme kuin yksi iso joukkue, Team Hyvinkää. Markku Simola on todellinen joukkuepelaaja. Hän auttaa muita menestymään ja etenemään kohti maalia. Hänen motiivinsa on ihmisten sivistyminen ja kansainvälistyminen. Simola antaa kaikkensa työlleen. Hän myös nauttii siitä mitä tekee.

Simola tietää uskomattoman paljon Hyvinkään historiasta. Hän on vetänyt lukuisia kaupunkikierroksia nuorille ja ulkomaisille projektiryhmille. Rautatiemuseo, Villatehdas ja uusi kaupungintalo ovat tulleet tutuiksi Simolan vetämillä kierroksilla.

Opiskelijat pitävät Simolan oppitunneista. Hän opettaa innokkaasti ja laittaa koko osaamisensa ja persoonansa peliin. Nuorten paras on aina hänen mielessään. Hän on ollut tuttu persoona abien tekemillä videoilla penkkaripäivänä. Simola valvoo aamuun saakka abiristeilyllä. Hyvä ja motivoiva opetus sekä positiivinen persoona jää nuorten mieleen.

Marraskuun viimeisen päivän kahvitilaisuudessa kollegoiden yhteishenki lämpeni huippulukemiin Simolan puhuessa iloisesta töihin paluustaan eläkejakson jälkeen. Arki on parasta Markunkin mielestä. Hän väläytti eläkkeelle siirtymistään vuoden kuluttua. Nyt jo on ikävä meidän Markkua.

 

Kylmää kyytiä ja lämmintä mieltä

Hyvinkään joulun avaus vietettiin tuulisessa ja varsin epävakaisessa säässä. Lauantai 19.11. veti väkeä torin täydeltä kauppakeskus Willan ympärille. Joulukulkue paloautoineen ja hevosineen takaa pienten ja isompienkin ihmisten mielenkiinnon. Yhteisöllinen tapahtuma lisää hyvinvointia.

Hyvinkään kaupallinen keskusta on loistava paikka myyjäisten ja tapahtumien järjestämiselle. Ihmisten on helppo tulla kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä. Moni ihmettelikin onko Hyvinkäällä näin paljon ihmisiä.

Willan rakentaminen keskelle kaupunkia oli aikanaan oikea ratkaisu. Nyt meillä on todella näyttävä kaupallinen keskus. Kunhan saamme vielä tyhjät liiketilat käyttöön niin kukoistamme entistä enemmän. Soraääniäkin on ilmassa. Kuten aina, teet niin tai näin.

Teltallamme pistäytyivät muiden muassa entinen kaupunginjohtaja Tauno Kirves rouvansa kanssa. Kirves veikkaili että puolet hyvinkääläisistä suunta kulkunsa joulumarkkinoille. Paljon meitä oli, mutta ehkei ihan niin paljon. 23 000 ihmistä olisivat tukkineet hyvät kulkuväylämme.

Ilman lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Aamulla taivas rakoili ja jopa aurinkokin pilkisti. Puuskittainen tuuli pisti teltat ja kojut koville. Viima ylsi myös luihin ja ytimiin. Villahousut olivat tarpeen nelisen tuntia kestäneessä glögihetkessä.

Päivän ykkösuutinen ja seuratuimmat henkilöt löytyivät ihan vierestä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne veti runsaasti median edustajia puoleensa. Ja lupasihan Rinne olla edelleen käytettävissä puheenjohtajaksi.

Olisin odottanut enemmänkin kansaa kuulemaan Rinteen ajatuksia. Jopa sopiva ruuhka olisi ollut hyväksi koko markkinoille. Valtakunnallinen julkisuus satoi kuitenkin Hyvinkään positiiviseen laariin.

Meille on hyvä tulla ja meillä voi järjestää isoja tapahtumia. Kunhan saamme vielä hotellin kuntoon ja uuteen kukoistukseen vuoden kuluttua. Nyt joudumme myymään eioota. Majoituspaikat ovat kortilla. Moni maksava asiakas suuntaa kulkunsa muihin Uudenmaan keskuksiin.

Ihmisten kohtaaminen ja juttelu olivat yhdistysten ja puolueiden kannalta keskeisin tavoite. Glögi pipareineen maistui ja lämmitti. Samalla oli hyvä hetki puhua kaupungin kehittämisestä. Tosin joulun odotus ja hyvä mieli olivat keskeisemmällä sijalla. Oikea järjestys. Ihmisten hyvinvointi ensin.

wp_20161119_09_55_22_pro

Hyvinkään joulumarkkinoilla keskeisintä oli hyvä mieli ja yhteisöllisyys.

 

Onnea ylioppilaat

Tänään oli jännä päivä. Ylioppilaskokeiden tulospäivä on aina yhtä mielenkiintoinen. Vaikka homma on tuttua, niin aina siinä on jotakin suurta.

Nuoret ja heidän kotiväkensä odottavat hyvää. Myös lukion opettajat ja henkilökunta heräävät peukut pystyssä tulospäivään. Haluamme että kaikki nuoret onnistuisivat.

Olin valmistautunut tähän päivään huolellisesti. Herätys klo 3.55. Normaalit aamutoimet, rauhassa. Kuuden aikaan polkupyörällä lukioon.

Olen mielestäni oppinut että ei kannata hötkyillä. Niinpä suuntasin ensin alakertaan kuntosalille. Hyvinvointi on itsestä kiinni. Sitten kahvit porisemaan.

Vasta tämän jälkeen tietokone päälle. Ylioppilaskirjoitusten tulokset latautuivat sujuvasti verkosta omalle koneelle. Tiedonsiirto Primus-hallinto-ohjelmaan. Tallennuksen kautta kokeiden tulokset siirtyivät opiskelijoiden Wilmaan. Näppärää.

Virhelistaan ilmaantui kymmenkunta nimeä. Heidän tulokset naputtelin koneelle käsin. Sitten vielä viesti kaikille että valmista tuli.

Oppilaitossihteerien kanssa tarkastettiin lehdistölle ja nettiin menevä nimilista. Tämähän sujui hyvin.

Kollega oli kuullut uutisista että tulosten siirrossa oli ollut hankaluuksia ympäri maatamme. Yhden jälkeen kilahti sähköposti. Korjaustiedosto olisi nyt ladattavissa. Tekniikan kanssa tulee välillä haasteita. Maltti, rauhallisuus ja yhteispeli auttavat.

Onnea uudet ylioppilaat. Juhlat ovat maanantaina 5.12. klo 13.00 lukiomme salissa.

Sivistys on itseisarvo

Lukion perustehtävä valkeni professori Jouni Välijärven puheenvuorossa. Sivistys on itseisarvo. Valtakunnallisessa lukioseminaarissa Helsingissä 3. marraskuuta rehtorit kohtasivat toisensa ja miettivät lukioiden nykytilaa ja tulevaisuutta.

Viisauteen ja sivistykseen kuuluu näkemys hyvästä elämästä ja oikeudenmukaisuudesta. Ihmisten on otettava vastuu ympäristöstä, ihmisestä ja yhteiskunnasta. Sivistys on valmius huolehtia itsestään ja löytää paikkansa maailmasta. Se on valmiutta toimia täysivaltaisena yhteisön jäsenenä.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) lupasi lukioille hyvää. Erityistehtävät jatkuvat tulevan lukuvuoden eli 2017 – 2018 on kunnossa. Noin vuoden kuluttua haemme lupia uudelleen. Hyvinkään Sveitsin lukiolla on luonnontieteellinen erityistehtävä. Saamme lisää valtion rahaa opetukseen ja välineisiin.

Ministerin mukaan tällä hallituskaudella ei leikata lukioiden rahoja. Toisaalta lukioiden varat on mielestäni jo höylätty loppuun. Nyt on kehittämisen ja rakentamisen aika. Koulutus on paras pohja hyvälle tulevaisuudelle.

Tämän päivän yleissivistystä on siirtyä tiedon vastaanottamisesta kriittiseen jalostamiseen. Sivistys ei ole elitismiä, se kuuluu kaikille.

Lukioiden on vahvistettava yhteyksiä työelämään. Se on yksi tapa kurkistaa maailmaan, joka nuoria odottaa lukion ulkopuolella. Yrittäjyyskurssit ovat hyvinä esimerkkeinä. Nuoret oppivat mistä leipä tulee pöytään.

Lukioiden kehittämisessä keskeistä on palaute. Meidän on kuultava opiskelijoita, vanhempia ja lähiyhteisöjä.

Viestintää on kehitettävä ennakoivaan suuntaan. Elämme liikaa reaaliajassa. Ennakoi ja valmistaudu hyvin. Kiire ja turha hötkyily ei lisää kenenkään oppimista ja hyvinvointia.

Suurin osa rehtoreista on mukana sosiaalisessa mediassa. Tapasin kahvipöydässä livenä aktiivisen Twitter-kaverini Muuramen lukion rehtorin Aki Puustisen. Aito kohtaaminen on parasta. Se ylläpitää sivistystä. Some täydentää tiedon jakamista ja pitää verkostoa yllä.

Kissa vei kuin litran mittaa

Syke alenee, hengitys syvenee ja stressi vähenee. Kissan silittäminen ja kehräämisen kuuntelu tekee ihmiselle hyvää. Mieli rauhoittuu.

Hieman yllättäen minusta tuli kissan omistaja neljä vuotta sitten elokuussa 2012. Perheessämme selailtiin löytöeläintalojen nettisivuja innokkaasti. Poikkesimme katsomassa kissoja Porvoossa ja Riihimäellä. Onnentassussa iskimme silmämme tiikerinväriseen laihaan löytökissaan. Hänen nimilapussa luki Simpukka. Mutta eihän se ole kissan nimi. Tikru kuulosti paremmalta, kuin tiikeri.

Hoitajien mukaan Tikru oli ollut niin nälissään että hän söi kaiken ruuan kuin imuri konsanaan. Hän muistutti enemmän kalan ruotoa kuin kissaa. Kotiin Hyvinkäälle päästessään Tikrun olemus ja ryhti parani ihmeellisesti. Hän sipaisi meitä kaikkia hännällään, kiersi huoneet ja asettui taloksi.

Kerran jouduin perumaan eläinlääkärin ajan kun en onnistunut saamaan Tikrua kantokoppaan. Siinä ei auttanut kissanminttu eikä lelut. Tikru vei meikäläistä kuin litran mittaa.

Rouvani on mestari ottamaan kissan kiinni. Hän kävelee määrätietoisesti ja odottaa hetken kunnes Tikru ikään kuin alistuu ja antaa ottaa itsensä kiinni. Toki kaikki ovet on ennen tätä suljettu.

Ihailen kissan järkevyyttä. Hän tarkkailee tilannetta ja toimii johdonmukaisesti. Tikru nukkuu paljon ja etsii itselleen lämpimän paikan. Kun nousen ylös sohvalta jääkaapille, ei hetkeäkään kun Tikru on ottanut paikkani. Hän venyttelee koipiaan ja oikaisee selkärankansa pehmeästi. Mallia meille jäykkiksille.

Pari kertaa Tikru on päässyt livahtamaan ovenraosta pihalle. Pyrähdin perään ja läimäytin kämmenet pari kertaa napakasti yhteen samalla hänen nimeään kajauttaen. Kissa kipitti korvat luimussa samaa reittiä sisälle. Ikkunasta hän tarkkailee lintuja ja muuta liikettä ahkerasti. Ulkoilman tuoksut ja lintujen viserrys villitsevät hänet ikkunan raosta.

Kissan luonne ja tunteet ovat tulleet tutuiksi yhteisolon lomassa. Tikrun avulla olemme oppineet arvostamaan kaikkia eläimiä. Uskomattoman hieno tunne. Löytöeläintalot tekevät arvokasta työtä.

Kissa on ihmisläheinen kaveri. Toisaalta välillä hän ei ole tietääkseenkään vaikka miten kutsumme häntä. Ruokaa hän osaa kerjätä mainiosti ääntelemällä ja puskemalla. Rouvaa hän tulee ovelle vastaan ovikellon soidessa. Välillä tuntuu että kissa saa paistetusta lohesta parhaat palat. Ansaitusti.

2015-06-22-17-22-48-1

Kissa ottaa digiloikan oikeaoppisesti maltilla. Turha hötkyily pois.

Asuntoja, työpaikkoja ja koulut kuntoon

Iso kiitos kuntalaisille. Asunnottomille asuntoja, uusia työpaikkoja ja koulut kuntoon. Tällaisia toivomuksia kuntalaiset kertoivat meille Hyvinkään Willassa lauantaina 22.10. W&T Cafe kauppakeskuksen yhdyskäytävällä toimi loistavasti nuorten opiskelijoiden pyörittämänä. Tuoreet munkit kahvin ja teen kera maistuivat.

Hyvinkäällä on edelleen paljon ihmisiä ilman vakinaista asuntoa. Perusturvallisuus ja elämä vaatii lämpimän kodin. Kun katselee kauppakeskuksen ympärille, näkee jo aamupäivällä joukon ihmisiä, joilla kaikki ei ole kunnossa. Miten voisimme auttaa heitä?

Uudet työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Hyvinkään työttömyysaste on ollut vuosia Uudenmaan korkeimpia. Yrittäjyyskasvatus on otettu ilolla vastaan uusien opetussuunnitelmien myötä eskarista lukioon ja ammatilliseen oppilaitoksiin saakka. Yrittäjyys on ennen kaikkea asenne isolla A:lla. Kaikki lähtee omasta tahdosta. Kouluissa opetetaan mitä kaikkea yrittäjyys voisi olla. Jo koulukahvilan pyörittämisellä nuoret pääsevät työn ja tulojen makuun. Sämpylät ja kahvi tekevät aina kauppansa.

Hyvinkäällä on tiivis oppilaitosverkko. Kouluja on paljon ja ne vaativat isoja remontteja tulevina vuosina. Valurautaputki ei enää kestä. Digiloikka jää vajaaksi yhdellä pistorasialla per luokka.

Uusi yhteinen lukio-monitoimitalo on saanut työnimekseen Hangonsiltatalo, johon olisi tulossa myös Hyvinkään opisto. Iso ja kansainväliset mitat täyttävä liikuntahalli palvelisi koululiikunnan lisäksi Hyvinkään erinomaisia urheiluseuroja. Talo olisi käytössä aamusta iltaan ympäri vuoden. Tilojen vuokraajia tullee riittämään. Meillä ei ole enää varaa pitää kouluja tyhjinä toistakymmentä viikkoa vuodessa. Hangonsiltatalon ja Sveitsin alueen rakentamisen myötä koko kouluverkko päivitettäisiin uuteen 2020-luvun kuosiin.

wp_20161022_11_37_11_pro

Hyvinkään Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaita jalkaantui kansalaisten pariin hyvällä sykkeellä.

 

Ikuinen pikkupoika

Tunnen olevani ikuinen pikkupoika. Tai vähän isompi sälli, joka on saanut ajokortin ja päässyt autoilun hurmaan. Pärinä, vahan kiilto ja bensiinin haju sytyttää.

Teininä rassailin mopoja ahkerasti. Alaikäisenä tuli ajeltua muuallakin kuin yksityisalueella. Silloin ei ollut kypäräpakosta tietoakaan. Tukka putkella mentiin. Tykkäsin huoltaa ja rassata konetta säännöllisesti. Mopoinnostus meni suhteellisen nopeasti ohi. Sain myytyä ajopelin luokkakaverilleni ilman kummempaa haikeutta.

Isäni oli vankkumaton saabisti. Sellaisia minullakin oli muutamia. Talviajossa Saab meni kuin juna. Mikään lumihanki ei pysäyttänyt. Mitä jos välillä vähän puski penkkaan.

Kesti vuosia ja olin jo vankasti työelämässä kiinni ennen kuin pääsin yllättäen ja pyytämättä saksalaisen laatuauton rattiin. Sukulaisilta ostamani Mercedes-Benz niin sanottu Väyrynen löi minut ällikällä. Starttasin ja en kuullut kunnolla moottorin ääntä. Voiko olla totta?

Lämmin autotalli oli kruununa kaikelle. Mikäpä parempaa kuin oleskella ja kiillotella menopeliä kaikessa rauhassa. Miehen oma tila ja omaa aikaa. Taustalle laitan soimaan 1980-luvun Kenwoodit. Hankin ne kesätyörahoilla. Radio toimii edelleen.

Nykyajan autolle itse ei voi eikä saa tehdä juurikaan mitään. Keskityn pesemiseen, imurointiin, vahaamiseen ja renkaiden vaihtoon. Autoliikkeet elävät pitkälti huoltotoiminnalla.

Taidan olla vähemmistönä kun vaihdan itse autonrenkaat syksyisin ja keväisin. Tallissa pystyy hyvin sen värkkäämään ja varastossa on tilaa renkaiden säilytykseen. Käsillä tekeminen on samalla rentouttavaa ja palauttavaa puuhaa.

Korjailen ja huollan autotallissa myös polkupyörämme. Pyörällä ajelen suurimman osan kaupunkiajoista. Tuleepahan samalla hyötyliikuntaa. Auto on pidemmille matkoille. Rouvani ajaa mielellään suurimman pätkän Savon reissuistamme. Hyvää yhteistä aikaa.

Ennen nettiaikaa vierailin usein autoliikkeissä potkimassa renkaita. Siinä on jotakin mielenkiintoista kun näkee mitä olisi tarjolla ja mihin hintaan. Koeajoakin olen harrastanut. Samalla siinä päivittää tietonsa ja palaa kiltisti oman menopelinsä luokse. Auto ei ole kannattava sijoitus. Tarpeellinen kuitenkin.

Nykyisin kun kaikki on netissä, selailen säännöllisesti autotarjontaa verkosta. Samalla näkee paljonko nykyisestä autosta olisi mahdollista saada vaihdossa. Hyvinkäällä on kätevä hypätä pyörän selkään ja polkaista Salpausselän toiselle puolelle Veikkariin. Kovin usein lenkkini on poikennut liikkeen pihan kautta. Siellä tapaa monia kavereita, joilla on sama tapa.

Autotallin siivoaminen on mielipuuhaa. Kovalla kädellä tavaraa kaatopaikalle ja taas on hyllyllä tilaa. Tallissa on soutulaite. Se on jäänyt odottelemaan huonompia pyöräilykelejä.

wp_20161018_14_38_20_pro

Autoilevan ja muutakin harrastavan ihmisen tavaratalo.

 

Putket tukossa

Vanhat valurautaviemärit ovat kuljettaneet jätettä jo tovin aikaa. Taitaa olla putkien kilometrit täynnä. Hyvin ovat palvelleet. Mutta rajansa kaikella.

Onneksi Hyvinkäälle saadaan uusi lukio-monitoimitalo Hangonsillan tontille. Muutamia vuosia jaksamme vielä sinnitellä vanhoissa rakennuksissa. Loka-auton kuljettaja on tuttu vieras aika ajoin.

Siinä on digiloikkaa ja muutakin hypehtelyä kerrakseen kun yritämme antaa nuorille laajan yleissivistyksen ja hyvän pohjan jatko-opinnoille. Olosuhteet ovat mitä ovat. Nuoria varten olemme töissä ja tulevia nuoria varten investoimme uuteen nykyaikaiseen lukioon.

Opettajat ja henkilökunta venyvät kiitettävästi ja tekevät työnsä parempaan tulevaisuuteen luottaen. Eteenpäin mennään, vaikka välillä haiseekin. Onneksi kollega kävi työpaikallaan syyslomallaan. Loka-auto tulee huomenna.

Taksvärkki tärkeään kohteeseen

Perinteinen taksvärkkipäivä oli Hyvinkään Sveitsin lukiossa perjantaina 14.10. Opiskelijakunta on valinnut taksvärkin kohteeksi Amnesty Internationalin.

Ihmisoikeuksien puolesta toimiminen ja niistä puhuminen olisi hyvä olla jokaisen päivän teemana. Ihmisen oikeuksien ja velvollisuuksien tiedostaminen kuuluu yleissivistykseen. Voiko tässä asiassa tulla koskaan riittävän valveutuneeksi?

Tämmöisenä aikana saa jatkuvasti lukea uutisia väkivallasta ja uhkakuvista. Negatiivisuus täyttää mielen. Ihminen on paha toiselle. Mikä meitä oikein vaivaa? Nollatoleranssi kaikkeen syrjintään ja väkivaltaan. Niin fyysiseen kuin henkiseen. Puuttuminen on vaikeaa. Toisaalta se on meidän jokaisen velvollisuus. Jos kukaan ei puutu, mikään ei muutu.

Lähes kaikki lukiomme nuoret työskentelivät taksvärkissä kotonaan tai työnantajan leivissä. Vajaa parikymmentä lukiolaista siivosi ja haravoi lukion tiloja ja pihaa siistiin kuntoon. Tästä meillä on pelkästään mukavia kokemuksia. Ja nuoret oppivat samalla arvostamaan yhteisiä tilojamme vieläkin enemmän.

Tänä syksynä nuoret olivat niin innokkaita siivoamaan että halusivat jatkaa työtään vielä lounaan jälkeenkin. Ja sehän sopii. Oikea asenne. Nuorissa on positiivisuutta.

Reippaan työrupeaman jälkeen oli upea hetki toivottaa nuorille hyvää ja ansaittua syyslomaa.

wp_20161014_08_27_57_pro

 

 

 

 

Ansaittu loma

Loman kynnyksellä odotus lisääntyy. Oikeastaan koko viikon on ollut mukava tunne. Kollegoiden kanssa on vaihdettu ajatuksia tulevista vapaapäivistä. Mielikuva ansaitusta lomasta keventää arkea.

Mielestäni perusarki on parasta. Loma ja vapaapäivä on kruununa aherrukselle. Kaikki ihmiset tarvitsevat lomaa. Ihminen ei ole kone. Joskus meidän on vaikea irrottautua online-tilasta. Älypuhelin piippaa viestistä ja päivityksistä. Aina ei tarvitse katsoa.

Kukaan ei ole korvaamaton. Hyvä työ vaatii hyvän ja tasapainoisen elämän. Siihen kuuluu olennaisesti palautuminen ja virkistäytyminen. Kohtuudella kaikkea.

Ympäristön vaihtaminen ja arkirutiineista irrottautuminen rentouttaa. Olen varmaan erilainen kun tykkään pitää saman vuorokausirytmin vuoden jokaisena päivänä. Ajoissa ylös ja ajoissa pehkuihin. Päiväunet tosin otan vapaapäivänä. Ja herään kahvin tuoksuun.