Suomi ja Hyvinkää ovat parhaat

Onhan tämä vuosi ollut huikea juhlavuosi. Suomi 100 vuotta ja Hyvinkää 100 vuotta. Kotimaan ja kotikaupungin arvo on noussut entisestään ja se on yhdistänyt ihmisiä hyvällä tavalla.

Suomi on paras maa ja Hyvinkää on paras kaupunki, ainakin minun mielestäni. Meillä on asiat kohtuullisen hyvin. Vankka koulutus ja sivistys, työllisyys nousussa, turvallisuus, palvelut ja puhdas luonto.

Mieli herkistyy kun valmistaudumme juhlimaan maamme itsenäisyyttä 6.12. Koulut järjestävät juhlia joulukuun alkupäivinä. Lukiomme juhlii tiistaina 5. joulukuuta Hyvinkääsalissa.

Päätimme oman salin sijaan tälläytyä laadukkaampaan miljööseen merkkivuoden kunniaksi. Olemme vuosien saatossa yhdistäneet itsenäisyysjuhlan ja syksyn ylioppilasjuhlan. Se on toiminut mukavasti. Molemmat teemat tukevat toisiaan ja tuovat iloa kansalle.

Hyvinkään sotaveteraanit ovat osallistuneet juhliimme syksystä 2000 alkaen. He luovuttavat opiskelijakunnalle arvokkaan veteraanikapulan ja veteraanien viestin. Nuoret lukevat tekstin. Hetki on pysähdyttävä, koska tarina siirtyy vanhemmalta polvelta nuoremmalle.

Kiitos veteraaneille, kun he ovat vuosi toisensa jälkeen jaksaneet ilahduttaa meitä. Yhdyshenkilöinä ovat toimineet Esko Sarvikas ja viime vuosina Juhani Skyttä. Voimamiehiä.

Juhlan toinen osa on syksyn ylioppilaat. Parikymmentä nuorta on hajauttanut ylioppilastutkintonsa kolmeen ja puoleen vuoteen. Tänä syksynä joukossa on todellinen superopiskelija, koska hän saa valkolakin päähänsä kahden ja puolen vuoden opintojen päätteeksi.

Ylioppilastutkinnon voi hajauttaa enintään kolmeen peräkkäiseen kirjoituskertaan. Näin ollen syksyn tutkinnosta on tullut lähes yhtä iso urakka kuin keväällä. Suuri osa kokeista tehdään kokelaan omalla tietokoneella. Kaikki kokeet ovat sähköisiä keväällä 2019 kun digi-matematiikka tulee mukaan.

Juhlapäivä on vuoden kohokohta myös nuorten vanhemmille ja sukulaisille. Monipuolinen ohjelma nostaa tunteet pintaan. Voimaannuttava kokemus kantaa pitkälle ja antaa uskoa hyvään tulevaisuuteen. Parhaat vaatteet päällä kokoonnumme yhteisölliseen juhlaan ja kunnioitamme veteraaneja, ylioppilaita, Suomea ja Hyvinkäätä.

Kaikilla ei mene hyvin

Hyvähän minun on hehkuttaa Hyvinkään hyvästä pöhinästä, kun minulla menee kohtuullisen mukavasti. Kaikilla ei mene todellakaan hyvin.

Vaikeuksiin on puututtava, se on meidän päättäjien tehtävä. Teimme kaupunginhallituksessa yhteisen päätöksen ja satsasimme vanhusten palveluihin. Hinta on 370 000 euroa ja saamme 15 hoitopaikkaa vanhuksille yksityiseen palvelutaloon.

Työttömien työllistäminen on iso haaste. Töitä piisaa rakennuksilla, it-firmoissa ja sairaaloissa. Rutiiniluontoisia töitä automatisoidaan ja tästä kärsivät esimerkiksi pankkitoimihenkilöt. Ennen niin varma ja mukava työpaikka ei ole enää itsestäänselvyys. Robotti tekee rutiinit, kone korvaa ihmisen. Asiakkaat hoitavat asiansa itse verkossa ja apua kysytään chatissa.

Yleensä hyvä koulutus tuo varman työpaikan. Uudellamaalla asuu maamme koulutetuin väestö ja se tietää rankkaa kisaa avoimiin työpaikkoihin. Olen havainnut tämän, kun seuraan vaimoni töitä pääkaupunkiseudulla. Projekteja ja määräaikaisia työsuhteita toinen toisensa jälkeen. Ei voi olla varma töiden jatkumisesta kun toimintoja yhdistetään ja projekteja menee toisaalle. Jatkuvasti on annettava parastaan ja kaikki on revittävä omasta selkänahasta.

Nuorten syrjäytyminen koskettaa meitä kaikkia. Monilla nuorilla on hyvä tuki kotona ja silti he ajautuvat sivuraiteelle. Kuvaan tulee monesti päihteet ja rikollisuus. Niinpä kierre on valmis. Meidän aikuisten työ on ennaltaehkäistä nuorten pahoinvointi. Tätä tärkeää työtä tekevät järjestöjen, kuntien, päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten koulutetut ammattilaiset.

Terveys on numero yksi kaikilla mittareilla mitattuna. Osaammeko arvostaa riittävästi hyvää oloa ja perusarkea? Olemmeko onnellisia? Kun terveys pettää, apuverkko ja läheiset ihmiset auttavat. Entä yksinäiset? Miten autamme heitä? Henkiset vaikeudet ja masennus vaativat pitkää kuntoutusta, terapiaa ja jopa alan vaihtoa.

Toivon että kuntalaiset jatkaisivat aktiivista yhteydenpitoa päättäjiin ja työntekijöihin. Rakentava palaute on paras kehittämisen muoto. Tappelemalla emme saa tuloksia, ainoastaan pahoinvointia. Kohtaamalla, kuuntelemalla ja yhdessä tekemällä voimme lisätä hyvinvointia ja onnellisuutta.

 

Kuntalaiset sanovat mitä haluavat

Ketä varten kaupunginvaltuutetut ja poliittiset toimijat ovat? Kuntalaisia varten. Yksinkertaista. Mennään kadulle, kahvilaan, liikuntapaikalle, kauppaan tai sosiaaliseen mediaan ja kuunnellaan mitä asiaa ihmisillä on.

Kommentit kannattaa kirjata ylös. Suurin osa asioista on arkipäivän elämään kuuluvia. Teiden ja kevyenliikenteen väylien kunto, puuston perkaus pois katulamppujen kohdalta, uimalan lippujen hinta, palveluverkon päivitys ja perusopetuksen rahat.

Sote-ratkaisu arveluttaa monia ja siitä on vielä vaikea sanoa mitään ehdottoman varmaa. Vanhusten monipuolisten palveluiden tarve tuli useiden suusta sanottua. Jonot on saatava purettua. Ihmisillä on oikeus kunnioitettavaan elämään.

Sähköpostiin kilahtaa kymmeniä viestejä päivittäin. Kaupungin työntekijöiden tehtäviin kuuluu vastata niihin kohtuullisessa ajassa. Kuntalaiselle jää ontto olo jos viestiin ei reagoida. Itselläni on 12 tunnin sääntö. Muuten kysymys hukkuu kun uutta pukkaa listan kärkeen.

Palaute on tärkein kehittämisen ja kehittymisen väline. Kun vielä oppisimme myös kiittämään ja kannustamaan hyvin tehdystä työstä. Positiivinen ja rakentava kritiikki on tehokkaampi kuin negatiivinen räksytys.

Olemmeko liian vaatimattomia? Meillä on Hyvinkäällä paljon hyviä hankkeita ja tapahtumia. Pöhinä on valtava. Meidän tulee hehkuttaa ja jakaa tätä ilosanomaa kaikille ja kaikilla välineillä.

Yksinkertainen muoto olisi laittaa tervetuloa-kyltit kaikkien sisääntuloteiden varteen. Ja samaan syssyyn kiitos käynnistä, nähdään pian uudestaan.

Meidän vahva joukkueemme, Hyvinkään kokoomus, on saanut uutta verta kehiin ja samalla uusia ideoita kuntalaisten palvelemiseksi. Valtuutetun työ on nimenomaan palvelemista. Jalkaudumme uudelleen talven aikana ja otamme vakavasti kaikki ehdotukset. Työtä tehdään vuoden jokaisena päivänä eikä pelkästään vaalien alla.

Myönteisyys elämänasenteena

Olen saanut palautetta kuntalaisilta myönteisyydestäni. Sekä positiivista että negatiivista. Luonteelle on vaikea tehdä mitään radikaalia muutosta.

Olen saanut kotoa kannustavan ja myönteisen kasvatuksen. Samaa yritän viestiä läheisilleni. Kollegat ja kuntalaiset ovat saaneet myös osansa. Toisia myönteinen puhe ja kirjoittaminen ärsyttää.

Myönteisyys on tosiasioiden ja ongelmien tunnustamista. Todetaan asia tai haaste ja mietitään miten voisimme sen ratkaista. On turha jäädä voivottelemaan. Tartutaan härkää sarvista ja hoidetaan homma kuntoon. Välillä tulee takkiin. Tekevälle sattuu. Kun oikein yrittää niin pitkässä juoksussa se palkitaan. Periksi ei kannata antaa.

Jaksaminen tämän päivän yhteiskunnassa on monille haaste. Ruuhkavuosia elävä kolmekymppinen uraohjus on kovilla. Opiskelu on takana, jalka tiukasti työpaikan oven välissä, perheen perustaminen kutkuttelee ja monia harrastuksia pitäisi ehtiä suorittaa. Älypuhelimeen on laitettu päivien aikataulu jopa ruokailuineen. Syödäkin pitäisi. On hienoa olla tehokas. Ihan oikeesti onko?

Kiireistä elämänrytmiä ihannoitiin ennen. Olet aina menossa ja tehokas. Ei ole ihme jos uupumus iskee. Ihminen ei ole kone. Väsymys laittaa yksilön pinnan kireälle ja positiivisuuden valtaa kyynisyys ja negatiivisuus. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Onneksi nykyään on herätty miettimään ihmisen hyvinvointia. Elämänhallinta, rauhoittuminen, yksinkertaistaminen ja myönteisyys ovat tämän päivän teemoja.

Mieleeni tulee kollegani jo vuosia sitten lanseeraama ohje imurointiin. Yleensä meillä on tapana imuroida väsyneenä ja kiireessä. Pölyt jäävät nurkkiin. Ohjeena on antaa imurin tehdä työ. Suhina kuuluu kun rauhallisin liikkein muruset ropisevat letkua pitkin säiliöön. Siivouksesta voi tehdä miellyttävän kokemuksen. Varaa tarvikkeet hyvissä ajoin esille. Syö välipala. Laita musiikkia soimaan. Ja eikun hommiin. Lopputuloksena on siisti koti ja hyvä mieli.

 

 

Käyntikortteja vuoden jokaisena päivänä

Hyvinkään kaupungin valtuustoseminaari pidettiin 13.10. Hyrian Torikadun toimipisteessä. Kaupungin vetovoimatekijöistä rakentaminen ja tapahtumat ovat keskiössä.

Mikä on kunnan perustehtävä? Mitä varten me valtuutetut olemme olemassa? Ihmisten osallistaminen on tärkeä tavoite. Veronmaksajat ovat numero yksi. Mitä haluaisit kunnan sinulle tarjoavan?

Hyvinkään sivistystoimen palveluverkosta on saanut antaa palautetta verkossa. Kuntalaisten kuulemis- ja keskustelutilaisuus on 17.1.2018 kaupungintalon aulassa.

Olen ilahtunut siitä miten mielenkiintoista luottamustyö on ollut näin alkumetreinä. Moni kuntalainen on tullut juttelemaan kadulla. Kohtaaminen ja kuunteleminen ovat keskeisintä valtuutetun työtä. Lisäksi viestit ja kommentit Aamupostissa sekä sosiaalisessa mediassa vievät asioita eteenpäin ja ennen kaikkea pistävät ajatukset liikkeelle. Kommentteja on mukava lukea.

Palautetta pitää antaa ja saada. Se on ainoa keino kehittää toimintaa. Kritiikki pistää kylmät väreet pintaan. On katsottava peliin ja petrattava omaa toimintaa. Nimimerkkeihin en lähde vastaamaan. Avoimuus ja aito kohtaaminen ovat nykyaikaa.

Virheitä teemme itse kukin. Kun toimii ja yrittää parhaansa, aina sattuu. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

51 valtuutettua toimii täysillä kuntalaisten parhaaksi. Strategia Pelikirja sitoo meitä kärkihankkeiden kehittämisen puolesta. Olemme Hyvinkään käyntikortteja vuoden jokaisena päivänä. Voimme viedä hyvää Hyvinkää-henkeä eteenpäin. Otetaan myönteinen asenne ja sitoudutaan. Se poikii pitkässä juoksussa panokset takaisin Hyvinkäälle.

Kuntavaalien jälkeinen luottamuspaikkojen jako poliittisten ryhmien kesken sujui tiiviissä yhteistyössä. Neuvottelimme ja joustimme tarpeen mukaan. Sukupuolten välinen tasa-arvo toteutui määräysten mukaan. Molempia sukupuolia tulee olla vähintään 40 % toimielimen paikoista.

Hyvinkään kaupungin virkamiehet ovat opastaneet uutta valtuustoa erinomaisesti toimialojen ja hankkeiden syövereihin. Kaikesta huokuu yhdessä tekemisen meininki. Mielestäni olemme todellinen joukkue, team Hyvinkää.

Hengen viljelyä

Tunteet, ajatukset, tahtotila. Valoisa mieli saa yleensä aikaan myönteistä toimintaa. Mikä tuottaa meille mielihyvää? Monipuolinen ja laadukas kulttuuri, hengen viljely.

Kuntalaiset ovat ottaneet minuun yhteyttä. Kuvataide, musiikki, teatteri, käsityöt, verkkopelit. Nuoriso haluaisi Hyvinkäälle lisää bändejä. Ei tarvitse lähteä festareille kauemmaksi Hyvinkäältä.

Taiteilija Jani Leinosen tekemä katutaideteos Sillankorvankadulle on oiva esimerkki nuoria kiinnostavasta taiteesta. Teinit haluavat päästä helposti taiteen luokse. Ulkona vapaasti katsottavissa ja jopa kokeiltavissa kuten Kenttäkadun uuden päiväkodin pihalla. Museoon meno epäilyttää moni. Halutaan kohdata taide helposti ulkona.

Oletko koskaan pelannut verkossa? Nuoret ja osa aikuisista pelaa jopa kilpaa. E-urheilu on nousussa. Kunnon laneja on pidetty esimerkiksi nuorisotalo Sillassa syyslomalla. Nyt nuoret haluaisivat järjestää vieläkin isomman lanituksen. Olisiko uusi Spa hotelli Sveitsi sopiva tähän nykyaikaisella tekniikalla varustettuna?

Varttuneempi väki ehdotti yksimielisesti isoa yhtenäistä teatteria Hyvinkäälle. Meillä on lukuisia pieniä aktiivisia teatteriryhmiä, mutta kaiken kattava ja kokoava puuttuu.

Kaupunkimme on saanut kiitosta loistavasta sijainnistaan. Palvelut kun saadaan 2020-luvun kuntoon niin meitä ei pysäytä mikään. Pallo on meillä kuntalaisilla ja päättäjillä. Meillä on lähes kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Myönteisellä asenteella ja yhdessä tekemällä voimme luoda Hyvinkäästä vetovoimaisemman paikkakunnan minne kannattaa muuttaa asumaan ja tekemään työtä. Tai kulkemaan työmatkan kätevästä julkisilla kulkuneuvoilla.

Miksi kulttuuria? Perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa kuntalaisille hyvää mieltä ja hyvinvointia. Ihmisten osallistaminen ja aktivoiminen tuo satsaukset takaisin moninkertaisesti. Terveys ja vireys edellä. Arjessa jaksaa paremmin kun on mitä tehdä ja odottaa.

Viestimies lanittaa

Ilman viestimiestä ja muita aktiivisia opettajia digiloikka ja lanit jäisivät vaatimattomaksi puuhasteluksi.

Puuhaa tosiaan riittää kaikissa Suomen lukioissa. Sähköinen opetus, oppimateriaalit, kurssikokeet ja työläimpänä sähköiset ylioppilaskirjoitukset. Viime lukuvuosi ja alkusyksy meni vielä pienillä kirjoittajamäärillä ja yleensä mahduimme luokkaan kirjoittamaan. Luokassa on kiinteät sähkö- ja verkkoyhteydet.

Tänä syksynä oppiaineita on sähköistynyt lisää ja sitä kautta myös kirjoittajien määrä on ponkaissut suureksi. Eikä tämä helpotu kun jatkossa määrä vaan lisääntyy.

Tarvitaan muutamia vastuuopettajia jotka kehittävät ja jakavat tietotekniikkaa kouluissa ja oppilaitoksissa. Juuri tekninen tuki ja piuhojen veto vaatii sitkeyttä ja motivaatiota. Sähkötyöt tehtiin kaupungin omien sähköasentajien toimesta mallikkaasti.

Onneksi meiltä löytyy nuoruuden intoa ja taitoa sekä ennen kaikkea oikeaa asennetta. Tartutaan toimeen ja viedään työ maaliin saakka. Perustehtävä on muuttunut ja laajentunut.

Fysiikan ja matematiikan opettaja, viestimies Tapio, tietotekniikan ja matematiikan opettaja Panu ja äidinkielen sekä kirjallisuuden opettaja Tarja, iso kiitos. Olen sanaton.

Kaksi kilometriä verkkokaapelia. Oheen pari palvelinta, seitsemän kytkintä, neljä ups:ää ja hiukan sähköjohtoa. Päälle kulkureitit opiskelijoille. Yhdessä illassa.

Tekemällä oppii ja seuraavan kerran kevättalvella teemme tämän vieläkin paremmin. Sali on pois liikunnasta kuusi viikkoa vuodessa. Ihan oikeesti. Joku ratkaisu tähän on saatava. Sama tilanne on kaikkialla Suomessa.

Uuteen Hangonsillan monitoimitaloon on suunniteltava digi-infra aivan uudella tavalla. Arkkitehti sen osaa. Luotan.

On ilahduttavaa että opiskelijat suhtautuvat läppäreihinsä ja sähköisiin kokeisiin pääsääntöisesti myönteisesti. Tikku kiinni, kone käyntiin, tunnistautuminen ja hoidetaan homma kotiin. Asenne kunnossa.

Varttuneempikin opettaja ja reksi uudistuu väkisinkin. Digiloikkaa treenataan nyt ja aina. Köpöttelystä hypähtelyyn. Ainoa varma asia on että enää ei voi tehdä työtään kuten ennen. Muutos jyllää.

Totuus löytyy vessan peilistä

Uusi päivä. Tästä tulee hyvä päivä, minun on hyvä olla. Näillä ajatuksilla pyrin heräämään joka aamu. Tunnen oloni hyväksi. Olen onnellinen.

Näin meidän tulisi ajatella ja toimia. Toisaalta elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Tavoite on kuitenkin hyvä elämä, hyvinvointi. Onhan meillä asiat suhteellisen hyvällä mallilla. Onhan?

Taantuma on ohi ja talous sekä työllisyys ovat kääntyneet nousuun. Työpaikka on iso lottovoitto. Usko tulevaisuuteen on vahvaa. Miksi jotkut meistä löytävät aina asioista sen kielteisen puolen? Lisääkö se onnellisuutta? En ymmärrä. Ehkä luonne on sellainen ja sitä on miltei mahdoton muuttaa. Kannattaisi kuitenkin.

Meillä on maailman parhaiten koulutetut opettajat ja kouluja remontoidaan kuntoon huimaa vauhtia. Sivistykseen ja oppimiseen panostetaan ja sitä arvostetaan. Hyvä koulutus on tulevaisuuden tukiranka. Kunnista on tulossa sivistyskuntia kun sote siirtyy maakuntiin 1.1.2020.

Suomen puhdas luonto lumoaa. Kiinalaiset vieraat ihmettelevät kun voimme syödä lähimetsän mustikoita tuosta vaan. Silti suurin osa marjoista ja sienistä jää metsään. Sininen taivas ja raikas ilma on meille arkipäivää. Luonnon terveysvaikutukset ovat mittaamattomat.

Toisaalta maailmaa voi opetella katsomaan hieman laajemmin ja eri kantilta. Kritiikkiä tarvitaan sopivasti. Mikään ei kehity jos aina menee hyvin. Välillä on syytä palata montun pohjalle ja mietittävä miten tästä noustaan. Positiivisuuden ja kantapään kautta.

Kuka voi tämän tehdä? Minä, sinä ja jokainen meistä. Totuus löytyy aamulla vessan peilistä. Jess, tästä tulee hyvä päivä. Sama toistuu vuoden jokaisena päivänä. Itsensä johtaminen on haasteellista. Voin hyvin ja kannustan muita menestymään. Muistan myös huolehtia itsestäni. Pitkässä juoksussa hyvä leviää ja on meidän kaikkien eduksi.

Elämä käy raskaaksi jos laahustan työpaikalle suu mutrussa. Silloin kenelläkään ei ole mukavaa. Selkä suoraksi ja ilon kautta yhdessä eteenpäin. Hyväntuulisuus on hyväksi. Ihan meille jokaiselle.

Voiko makuasioista kiistellä?

Ihmisen pitää syödä joka päivä. Näin totesi tuttuni, joka johtaa merkittävän isoa ja vahvaa myyntiä tekevää kauppaa Hyvinkäällä. Ruoka puhututtaa meitä. Puolesta ja vastaan. Yksi pitää toisesta ja toinen hieman erilaisesta.

Hyvinkään 100-vuotisjuhlien kunniaksi koulussa tarjoillaan ja syödään tällä viikolla perinneruokia. 1960- ja 1970-lukujen suosikit ruispuolukkapuuro, tilliliha ja kanaviillokki kirvoittivat nuorten makunystyrät täyteen iskuun. Täytyy myöntää että puuro oli enemmänkin velliä. Sillä ei nälkä lähtenyt. Soitin palautteen eteenpäin.

Osa opiskelijoista kummasteli ruokien nimiä listassa ja myös ulkonäkö herätti kysymyksiä. Onko tuo hyvää, voiko tuota syödä? Muutama opiskelija totesi normiruokalistan olevan paikallaan ensi viikolla.

Savon syvissä metsissä minulle on opetettu että kaikkia ruokia tulee maistaa ja yököttelyä ei sallita. Hyvä opetus. Nyt kun käyn ruokakaupassa miltei päivittäin, osaan arvostaa kaikkea ruokaa. Onneksi hintojen halpuuttaminen ja kauppojen kilpailu on eduksi meille kuluttajille.

Suomessa olemme kiitollisia siitä että voimme tarjota kaikissa kouluissa maksuttoman lämpimän aterian jokaisena koulupäivänä. Osaammeko arvostaa tätä riittävästi? Mielestäni emme.

Veroeuroilla maksettu ruoka on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lähde. Se saattaa olla arkipäivän ainoa lämmin ateria monille lapsille. Illalla syödään välipaloja ja voileipää. Kokemuksesta voin sanoa perjantain ja maanantain syöjien määrän olevan yllättävän suuri.

Hyvinkään keskuskeittiö on päässyt hyvää vauhtiin ja ruokien maku ja koostumus ovat kehittyneet oikeaan suuntaan. Tänä syksynä saimme monipuolisen ja herkullisen salaattilajitelman. Voin sanoa että tarjonta on aivan ravintolatasoa. Kiitos uudistuksesta.

Keittiön henkilökunta tekee työtään täydellä sydämellään. He ovat myös merkittäviä kasvattajia. Käytöstavat ja rauhallinen ruokailuhetki ovat kaikkien etu. Muistaisimmepa myös kiittää ruuasta ja hyvästä palvelusta.

 

 

Käsillä tekeminen on terapeuttista

Siirtyminen epämukavuusalueelle kiehtoo. Kun yrittää tehdä sellaista, mihin ei ole tottunut, saanut koulutusta tai oppinut muuten vaan. Se pistää ajatukset liikkeelle. On pakko keskittyä täysillä. Joka hetki oppii uutta. Motivaatio kasvaa kun vaan tekee sitä mikä tuntuu hyvältä. Pienet onnistumiset laittavat vettä myllyyn.

Tänä keväänä tulimme rouvani kanssa siihen tulokseen että pitkään hyvin palvellut terassimme tulisi saattaa parempaan kuosiin. Oli tulossa juhlat ja kaikki. Onneksi kirvesmies naapurimme antoi hyviä ohjeita ja lainasi työkoneita ystävällisesti.

Ei muuta kun vanhat terassilaudat ja -kaiteet irti sorkkaraudalla ja peräkärryllä kaatopaikalle. Osa laudoista meni hyötykäyttöön naapureille.

Ostin paikallisesta rautakaupasta puuta ja ruuveja pariin otteeseen. Palvelu ja tavara olivat ensiluokkaista. Puun hinta oli yllättävän korkea. Ihmettelin, vaikka puuta meillä on metsät täynnä.

Nikkarointi omaan kotiin on niin konkreettista ja koukuttavaa. Siinä tuntee tekevänsä hyödyllistä hommaa. Jokainen lauta ja ruuvi on kotiin päin. Käsillä tekeminen on terapeuttista. Se on vastapainoa työlleni rehtorina ja kaupunginvaltuutettuna. Koko ajan oppii uutta. Tekisin seuraavan kohteen himan eri tavalla.

Työn onnistumisen ja perheen sovun kannalta on ensiarvoisen tärkeää huolehtia kunnollisista työvälineistä, materiaalista, työajoista, hyvästä ruuasta, kahvipausseista ja päiväunista. Keli on syytä olla hyvä. Pouta ja ei liian kuuma. Tämä kesä on ollut sopiva. Ötököitä ei ole tarvinnut hätistellä. Tosin vettä on satanut runsaasti. Mitä muuta hyvä sää voisikaan olla?

Saattoi mopo hieman keulia. Kun sain yhden valmiiksi, seuraava projekti odotti. Hankin liukusirkkelin, kun aloitin samoja töitä mökillämme Puumalassa. Terassin edusta ja kulkuväylä saavat pikkuhiljaa kestopuuta ylleen. Eipähän tartu hiekka jalkapohjiin.

Teen tätä ilman deadlinea. Silloin kun ei ole muuta puuhaa. Vaimokaan ei aseta paineita. Hän on innokkaana hengessä mukana. Olen saanut uuden harrastuksen, joka tuottaa iloa ja mielihyvää. Totta puhuen, en olisi itsestäni uskonut eikä moni muukaan kun 1990-luvun alussa asettelin valmiita puuritilöitä yksiömme parvekkeelle Jyväskylässä.