Savolaiskiintiö täynnä

Hyvinkäälle on helppo tulla ja asettua asumaan. Etelään muutetaan parempien työ-ja opiskelumahdollisuuksien takia. Uusimaa ja Helsingin vireä vetovoima ruokkii hyvää laajalla säteellä. Helsinki – Tampere-akseli on Suomen kasvukäytävä.

Aloitin työni rehtorina Hyvinkäällä aprillipäivänä 1.4.1999. Varsin osuva päivä. Tosijuttu. Sitä ennen olin käynyt Hyvinkäällä ainoastaan työpaikkahaastattelussa. Oli helppo aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Pikkuhiljaa opin tuntemaan ihmisiä ja palveluita niin Hyvinkäältä kuin lähialueilta. Perheeni muutti perässäni toukokuun alussa.

Vaivattomuus kuvaa mielestäni parhaiten Hyvinkäätä. Sopivan kokoinen ja tasaisesti kasvava kaupunki. Ei ole ruuhkia ja pyörällä tai jalan pääsee miltei kaikkialle sopivassa ajassa. Puistoja, puita, pensaita ja viheralueita on sopivasti kaikkialla. Kulkuyhteydet ovat parasta A-luokkaa. Rautatie halkoo keskustaa ja moottoritie viuhuu kaupungin länsilaidalla.

Liian moni sujahtaa Hyvinkään ohi kun on niin hyvä vauhti päällä. Tänne kannattaa poiketa vaikka lounaalle kaupungin keskustaan. Tarjontaa on mukavasti. Iso kysymys on, miten saamme jatkossa Hyvinkäälle lisää nuoria aktiivisia aikuisia ja lisää lapsia. Palvelut meillä on hyvässä mallissa. Ja lisää tehdään.

Sairaalan laajennus valmistuu tänä syksynä. Sveitsin alueen hotelli ja viihdekeskus avataan lokakuussa. Hangonsillan asuntorakentaminen käynnistyy. Lukio-monitoimitalo valmistuu elokuussa 2020. Tähän kun lisätään talouden vahva nousu, isot kansainväliset yritykset Kone ja Konecranes sekä monipuoliset kaupalliset palvelut. Hyvinkäällä on kaikki mitä tarvitaan. Keskeinen tekijä on ihminen ja hänen asenteensa. Hyvinvointi on paljolti itsestään kiinni. Olosuhteet ovat kunnossa.

Työ tuo leivän pöytään. Lisäksi tarvitaan hyvät vapaa-ajan toiminnot, jotka virkistävät ja palauttavat rasituksesta. Hyvinkäällä on kaikkea yllin kyllin. 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tänä vuonna on järjestetty ja tullaan järjestämään lukuisia kulttuuritapahtumia. Ollaan aidosti ylpeitä hyvästä Hyvinkäästä.

Moni on tullut Hyvinkäälle syrjäseuduilta. Yllätyin positiivisesti huomatessani vuosien varrella useiden ihmisten juurien olevan Savosta. Kotiseuturakkauteni pysyy kirkkaana ikuisesti ja kielenkin muistan hyvin. Joku on minulle tokaissut että savolaiskiintiö alkaa olla täynnä.

Koti on koti

Tänä kesänä on satanut. Välillä myös aurinko on hellinyt, onneksi. Starttasimme heti avajaispäivänä kohti Mikkeliä. Tuttu tie ja maisemat. Olemme seuranneet vaimoni kanssa asuntomessualueen kehittymistä useiden vuosien ajan. Kirkonvarkauden silta on oiva maamerkki Saimaan yllä.

Pysäköintialue sijaitsee Mikkelistä muutama kilometri Jyväskylän suuntaan. Opastus ja väljyys olivat mallikelpoisia. Non stop-bussikuljetus kohti messualuetta sujui mukavasti pirteän oppaan tahdittamana. Saimme rutkasti uutta tietoa Mikkelin historiasta ja palveluista.

Luonto, Saimaa ja talojen sulautuminen kumpuilevaan mäntykankaaseen jäivät päällimmäisenä mieleeni. Puuta on käytetty rakennusmateriaalina esimerkillisen runsaasti. Se sopii ympäristöön ja tuo lämpimän tunteen. Ja puuta meillä riittää.

Kalleimmilla taloilla on oma ranta. Myös erinomainen vuokrataloyhtiö omistaa uimarannan. Muut kohteen ryhmittyvät maniosti korkealle harjulle.

Ilahduin muutamasta niin sanotusta tavallisen palkansaajan talosta. Kustannusarvio haarukassa 200 000 – 300 000 euroa. Kuulostaa kohtuulliselta. Kysyin itsekseni monta kertaa kenellä on varaa maksaa yli puoli miljoonaa euroa talosta? Toiseksi onko Mikkelissä työpaikkoja ja vetovoimaa riittävästi?

Ulkoporealtaat tuntuivat olevan hittituote useimmissa kohteissa. Tarvitaanko niitä? Kauppakuja vilisi ihmisiä. Kauppiaat esittelivät ja myivät tuotteita laidasta laiteen. Sähköliittymiä, höyrypuhdistimia, kiukaita, takkoja, lasitettuja kuisteja ja tietysti maukasta ruokaa ja juomaa.

Ihmisletka kulki sujuvasti talosta toiseen. Yllätyin ettei avajaispäivä ollut tuon pahempaa ryysistä. Oli mukava kohdata tuttuja Hyvinkäältä ja Varkaudesta. Messut kiinnostavat vuosi toisensa jälkeen.

Uusi on uusi. Täytyy todeta että kerta kaikkiaan upeita asuntoja. Toisaalta oma koti tuntuu taas hyvältä. Tuli päivitettyä tämän päivän tyylit. Koti on koti. Kotoilu on meidän juttu. Saimme mukavasti vinkkejä sisustamiseen, äänentoistoon, kodinkoneisiin, huonekaluihin ja terasseihin. Oleellista on että pääsemme pois turhasta roinasta. Sitten on hyvä asua ja elää. Konmaritus saa luvan jatkua.

 

Puheenparsi kääntyy Savon murteelle

Aavaranta, Pyhäselkä, Pohjois-Karjala. Suomen kesä parhaimmillaan. Mukavia ihmisiä. Upea luonto.

Ajelimme perheeni kanssa kyläreissulle Joensuuhun kauniina heinäkuun päivänä. Matka taittui savolaisen kotiseutuni Juvan ja Varkauden kautta.

Tuntuu aina yhtä mukavalta kun ajelee maamme talouskasvun veturista kohti rauhallisempia seutuja. Suunnilleen Pertunmaan Kuortin kohdalla kun heräilen kahvipaussille, huomaan kääntäväni puheenparren Savon murteelle. Rouvan kyydissä on turvallista ja hyvää aikaa rentoutua. Autossa meillä on tovi yhteistä aikaa, voisin sanoa laatuaikaa. Matka johonkin. Matka synnyinseuduillemme.

Saavuimme tehdaskaupunki Varkauteen. Korkeat savupiiput muistuttavat siitä, mistä paikkakunnan väki on saanut leipänsä. Metsäteollisuus ja tehdas keskellä kaupunkia vesistön äärellä. Muistan kun 1980-luvulla monien autojen takaikkunoissa luki ”Suomi elää metsästä”. Taisi meidänkin Saabissa olla sellainen tarra. Onneksi tänä päivänä metsäteollisuus on jälleen nousussa uusien investointien ja rakentamisen kautta.

Tapasin tulevan rouvani reilut kolmekymmentä vuotta sitten maineikkaassa hotelli Taipaleen diskossa. Viime vuodet se on ollut tyhjillään ja terassilla on kasvanut käsivarren paksuista koivua. Nyt jäljellä on enää monttu puretun hotellin jäljiltä. Tilalle ollaan rakentamassa kerrostaloa puusta, onneksi.

Hieman haikein mielin jatkamme matkaamme kohti Joensuuta. Siellä asuvat äitini ja siskoni perheineen. Vastaanotto ja sapuskat olivat jälleen mitä parhaasta päästä. Joensuu on tasaisesti kasvava Itä-Suomen keskus. Nostokurkia on kaupunki täynnä uusien asuntojen rakentamisen myötä. Yliopisto ja palvelut tuovat kaupunkiin lisää nuoria aktiivisia kansalaisia. Savonlinnan opettajakoulutuksen siirto Joensuuhun on yksi merkki tästä.

Torin alle rakennetaan parkkihallia. Täälläkin näkee että Suomessa on menossa kauan odotettu nousukausi. Joensuu satsaa rokkiin. Ilovaarirock käynnisti kesän parhaan viikon, kuten Joensuussa hehkutetaan. Varsinainen Ilosaarirock kestää kolme päivää heinäkuun puolivälissä maamme kärkikastiin kuuluvien artistien tahdittamana. Kaikessa kuuluu ja näkyy ihmisten hyvätahtoisuus, iloisuus ja yhdessä tekeminen. Elämä sykkii.

Rakentavaa palautetta

Palautteen antaminen on vaikeaa. Varsinkin rakentavan palautteen. Yleensä me tokaistaan suutuspäissään mitä mieleen tulee. Se on harvoin kannustavaa ja rakentavaa puhetta. Tuskin se tuo hyvän olon tunnetta kummallekaan osapuolelle. Ainakaan pitemmän päälle.

Opin opiskelun aikana Jyväskylässä hyvän elämänohjeen. Laajavuoren suunnistusradalla innokkaat liikunnan opiskelijat kirmailivat rastilta toiselle. Lehtorimme Veikko Eloranta opetti meille mitä on positiivisuus. Hän neuvoi antamaan aina ensin kannustavan palautteen ja sen jälkeen eteenpäin suuntaavan kehittävän palautteen. Veikon sanat ovat jääneet mieleeni.

Kokemuksen myötä ymmärrän opiskeluaikojen yhden keskeisimmän sanoman. Onnistuneesta palautteesta mieleen jää ikuinen jälki. Hymyn, kiitoksen ja kehun muistaa varmasti.

Nuorten kanssa työskentely on palkitsevaa ja vaativaa. Vilpittömyys ja nuoruuden into välittyy meihin aikuisiin. En halua torpata töksäytävällä palautteella nuorten intoa elää ja opiskella. Nuorissa on tulevaisuutemme.

Kuuntelu, keskittyminen ja silmiin katsominen korostuvat. Rohkaiseva kommentti ja tsemppaus vie aina eteenpäin. Toki virheisiin tulee puuttua. Sen voi tehdä niin monella tavalla.

Olen saanut mukavasti palautetta jutuistani sanomalehti Aamupostissa. On hienoa että jotkut lukevat kirjoituksiani ja vielä kommentoivatkin. Vielä kun ihmiset ottaisivat kontaktia nimellään. Juteltaisiin kahden kesken niin eiköhän siinä molempien ajatukset ja tunteet tasaantuisi. Toisaalta palaute pistää näppäimistööni lisää virtaa ja pyrin ottamaan siitä opikseni.

Olen töissä reksinä ja kaupunginvaltuutettuna ihmisiä ja veronmaksajia varten. Uskon yhteispeliin ja hyvään henkeen. Yksin, suu mutrussa ja otsa kurtussa, ei kukaan pysty pitkälle pötkimään. Elämä käy raskaaksi.

Omaan luonteeseeni kolahtaa positiivisuus. Tiedän että sekin voi ärsyttää. On kuitenkin helpompi elää niin kuin sydän sanoo.

 

Työ- ja vapaa-aika limittyvät toisiinsa

Nautin työstäni. Pidän myös luottamustoimistani uutena kaupunginvaltuutettuna.

Reilun kolmen viikon mittainen kesäloma ei ole lekottelua vaan täyttä toimintaa hyvällä mielellä. Olen tottunut heräämään joka päivä samoihin aikoihin oli sitten pyhä tai arki. Se tuntuu toimivan. Energiaa riittää. Reksin hommissa olet koko ajan vastuussa. Kokonaistyöaika mahdollistaa työn tekemisen milloin ja missä vaan kännykällä ja läppärillä. Kiitos työnantajalle työvälineistä.

Vapaa ja palautuminen on omalla vastuulla. Itsensä johtaminen on avainsana. Kaupunginvaltuutetun tehtävänä on kuntalaisten kuuleminen, asioiden eteenpäin vieminen ja kotikunnan kehittäminen. Valtuustoryhmät yli puoluerajojen tekevät loistavaa yhteistyötä. Ihmisen kohtaaminen kadulla on keskeistä toimintaa. Sosiaalinen media mahdollistaa verkoston laajentamisen ja keskustelun jakamisen kaikkien kanssa. Aiomme panostaa tähän myös vaalien välissä.

Viime kesänä aloitin kotimme kaappien ja varaston tyhjentämisen ylimääräisestä rojusta. Osa meni kaatopaikalle ja osa kierrätykseen. Konmaritus selkeyttää ajatukset ja tuo rauhallisen olon. Pidä kotisi siistinä niin mielesi voi hyvin. Tätä aion jatkaa. Mielessäni on toiminimen perustaminen. Sillä loma-ajat aioin käyttää hyödylliseen tekemiseen. Yritys on hyvä olla plakkarissa tulevia eläkevuosia varten. Jos jäisin kotiin makoilemaan, se ei tuntuisi minulle sopivalta. Liike ja toiminta pitää vireessä.

Ymmärrän ihmisiä, jotka tarvitsevat täydellisen loman ja irrottautumisen työstä. Lähtö pois kotoa matkalle on monille unelmien täyttymys. Onneksi meillä on hienoja kohteita niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Olen Suomi-fani. Kotoilu ja mökkeily kolahtavat sieluuni. Vanhemmiten olen oppinut ihailemaan maamme puhdasta luontoa yhä paremmin. Moni saattaa kuvailla minua tylsäksi kun sahaan Hyvinkää – Puumala–akselia edestakaisin.

Teemme täysillä töitä yhtenä isona joukkueena. Palvelemme nuoria ja kaikkia muitakin kansalaisia. Hyvä esimerkki sitoutumisesta ja työn imusta on siivoojan kommentti eräänä kesäkuun aamuna ennen kello seitsemää: ”Ei täältä malta olla pois kun heräsin jo neljän aikaan”. Tuolla asenteella jaksaa pitkään.

Hyvinvointi kattaa kaiken

Julkisuudessa puhutaan paljon työhyvinvoinnista. Oleellista on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Kun ihminen voi hyvin ja on sinut itsensä kanssa, se näkyy kaikessa toiminnassa.

Hyvinvointi on yksinkertainen asia. Olemme itse vastuussa itsestämme. Se tässä kaikkein vaikeinta onkin. Terveelliset elämäntavat, säännöllinen liikunta, monipuolinen ravinto ja hyvä uni. Kaikkihan me tiedämme tämän. Miksi niiden toteuttaminen on niin vaikeaa?

Säännöllisyys ja itsekuri. Itsensä johtaminen on vaikeaa. Toistamalla päivästä toiseen hyvän elämän perusteita, voimme aina vaan paremmin. Hyvään oloon jää helposti koukkuun. Se tuottaa mielihyvää. Endorfiiniannos on saatava säännöllisesti arjen keskellä.

Hyvinvoiva ihminen pystyy nauttimaan opiskelusta, työstä ja vapaa-ajasta. Hän ei puhu työhyvinvoinnista eikä vapaa-ajan hyvinvoinnista. On vain hyvinvointi. Tällainen ihminen osaa ottaa vastoinkäymiset ja epäonnistumiset luonnollisina elämään kuuluvina asioina. Hän käsittelee ne ja pyrkii ratkaisukeskeisiin tekoihin. Voivottelu ei auta.

Monet johtajat tekevät pitkää työpäivää ja kutsuvat itseään työnarkomaaneiksi. Onko tässä mitään järkeä? Onko tämä hyvinvointia? Ensin on opittava johtamaan itseään ennen kuin voi johtaa muita hyvin. Ihminen ei ole kone eikä robotti, joka tekee tehtävät väsymättä. Itsekin luulin olevani korvaamaton.

Parinkymmenen vuoden työ rehtorina on opettanut minua jakamaan vastuuta ja luottamaan koulutettuihin opettajiin ja henkilökuntaan. Positiivinen laiskuus on osuva termi. Voimat ja työn imu lisääntyy kun antaa itselleen ja työntekijöille hyvää aikaa olla oikeasti ihmisiä, ei robotteja. Läsnäolo, myönteinen kohtaaminen ja kannustaminen ovat keskiössä. Vuorokauden jakaminen kolmeen kahdeksan tunnin jaksoon on oiva apuväline hyvinvoinnin lisäämiseksi. Työ, vapaa-aika ja uni.

Tietotekniikan avulla voimme olla reaaliajassa koko ajan. Mobiililaitteiden avulla töitä voi tehdä milloin ja missä vaan. Ajankäyttö ja työn rajaaminen on jokaisen omalla vastuulla.

Olemme ihmisiä, emme koneita

Olen iloinen että on töitä. Lupaan valittaa vähemmän, vaikka välillä olisikin raskasta ja väsyttäisi. Hyvä työpaikka on enemmän kuin lottovoitto. Osaammeko arvostaa työtä riittävästi? Tässä on meillä jokaisella peiliin katsomisen paikka.

Toinen perheemme palkkaa ansaitsevista aikuisista kuuluu pätkätyöläisiin. Pätkätyöläisille on ominaista, että he välillä joutuvat olemaan työttömänä pitempiäkin aikoja omasta aktiivisuudesta huolimatta.

Itse tuskin jaksaisin elää niin suuressa jatkuvassa muutoksessa ja epävarmuudessa. Kun pitkälle kouluttautunut ja työstään innostunut ihminen jää projektitöiden jälkeen ilman työpaikkaa on se kova juttu kenelle tahansa.

Meidän yhteiskunnassamme arvostetaan ihmistä liikaa sen mukaan onko hän töissä tai mitä töitä hän tekee. Pitempi työttömyysjakso johtaa aina leimautumiseen ”laiskaksi työttömäksi”, jota yhteiskunnassamme halutaan aktivoida hakemaan töitä. Suurin osa pystyy työnhaun tekemään ilman turhaa paapomista, vaikka usko omaan osaamiseen onkin joskus tiukilla. Myös uskomattoman pitkät hakurumbat rasittavat ja turhauttavat.

Työn hakeminen on kokopäivätyötä. Hakemuksia on lähetettävä koko ajan. Toki asuinpaikka Hyvinkäällä on optimaalinen. Uusimaa ja Suomen kasvukäytävä tarjoavat työpaikkoja. Toisaalta päteviä hakijoitakin on runsaasti.

Ikuinen virka kunnalla tai valtiolla on mennyttä aikaa. Enää ei missään ole vakituisia eläkevirkoja. Uudet työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Itsensä työllistäminen on nykyajan kansalaistaito. Ihmisen on ansaittava joka päivä työpaikkansa. Tulos tai ulos-mentaliteetti raastaa mieltä ja kroppaa. Kilpailu on jo turhankin kovaa.

Pätkätyöläisillä projektien jatkuminen ja niihin uuden rahoituksen hakeminen sekä ennen kaikkea saaminen ratkaisee työn jatkumisen. Siinä on hankala suunnitella tulevaisuuttaan vuosiksi eteenpäin. Pankit ovat tiukentaneet perusteitaan asuntolainan myöntämiselle. Pätkätyöläinen jää kakkoseksi.

Mielestäni on tärkeää pystyä tekemään töitä opiskeluaikana, lomilla ja jopa viikonloppuisin. Jalka oven väliin-taktiikka vie kohti työpaikkaa. Vaikka saisit kuinka pieniä pätkiä tahansa, tee hommat täysillä ja pyri kehittämään ja kehittymään joka päivä. Hyvä maine ja oikea asenne kantaa.

Mitä työnantajat edellyttävät hakijalta? Kun seuraa työpaikkailmoituksia, ihmettelen mistä löytyy tuollaisia superihmisiä. Hyvä koulutus, monipuolinen työkokemus, kielitaito, hyvät vuorovaikutustaidot, sosiaalisen median virtuoosi ja osaa vielä johtaa itse itseään. Niinpä. Eihän meistä kukaan täytä noita vaatimuksia.

Vietämme työpaikalla melkoisen ison osan valveillaoloajastamme. Työstä voi ja kannattaa tehdä mukava. On tärkeä kiinnittää huomiota omiin alaistaitoihin. Vaadimme esimiehiltämme paljon, mutta meidän pitää myös itse pystyä olemaan hyviä työntekijöitä. Siitähän tässä työssä olemisen taidosta on kyse.  

Ai niin ja se meidän perheen pätkätyöläinen, aina on kuitenkin töitä löytänyt ja intoa työn tekemiseen virrannut. Olemme ihmisiä, emme koneita. Onneksi.

 

 

 

Norppa hiljensi hiihtäjän

Syke hakkasi yli satasta. Pysyin hiljaa polvillani. Kaivoin kännykän taskustani ja otin pari valokuvaa. Saimaannorppa köllötteli jäällä avannon vieressä aamuauringossa noin viidenkymmenen metrin päässä minusta pääsiäispäivänä 16.4.2017 Puumalassa. Norppa pysyi näkyvissä noin minuutin ajan.

Paljon on puhuttu ja odoteltu. Norppa ihastuttaa. Olin kasannut helmikuussa pari apukinosta pesätarpeiksi. Karvatupsuja ei näkynyt, harmikseni. Naapuri on kertonut nähneensä kalareissuillaan norpan syövän kaloja verkon toisesta päästä. Nälkäinen ja utelias.

Jatkoin hiihtelyä jäätä pitkin. Pysähdyin joka lenkillä avannon lähelle ja näin kuinka sen kuono pilkisti veden pinnan yläpuolella. Happea haukkasi. Hetken päästä myös vaimoni ilahtui samasta luontokokemuksesta.

Ajatus pysähtyi. Luonto yllätti kulkijan. Tämä auttaa ymmärtämään ja arvostamaan luontoa hieman laajemmin.

Saimaannorppa Viljakansaaressa 16.4.2017.

 

Ylös vaan ja eteenpäin

Syksyllä tein mielestäni hyvän päätöksen. Vastasin myöntävästi Harri Kokon kysymykseen ja lähdin mukaan politiikkaan. Ajattelin että työ hyvinkääläisten parhaaksi voisi olla mielenkiintoista. Olen touhunnut kunnassa jo pitkän tovin ja nähnyt monenlaista. Olisiko minulla jotakin uutta annettavaa?

Kuuntele ja kunnioita. Liian usein meillä on tapana puhua palpattaa ja luvata kaikkea hyvää. Miltei sama virsi on jokaisella puolueella. Kaikkein tärkein taito on kohdata ihminen aidosti, pysähtyä kuuntelemaan mitä hänellä on mielessään. On asetuttava toisen asemaan ja tunnetilaan.

Olen saanut uskomattoman hienon ja monipuolisen tuttavapiirin yli puoluerajojen. Omasta joukostani voin puhua ystävinä. Politiikka on joukkuepeliä. Tavoite on selvä. Tehdään yhdessä Hyvinkäästä vieläkin parempi kunta opiskella, tehdä työtä, asua ja elää hyvää elämää. Kukaan ei pärjää yksin, yhdessä pystymme mihin vain. Valittamalla ja negatiivisuudella ei rakenneta uutta. Myönteinen ajattelu, hyvät käytöstavat ja kannustaminen vie pitkälle.

Moni on pitänyt minua vähän tärähtäneenä, ehkä osin syystäkin. Olen vaan innoissani elämästä ja ihmisistä. On ilo tehdä unelmatyötä hyvässä porukassa. Olen 53-vuotias ja aioin tehdä työtä vielä 15 vuotta reksinä. Jollei Pentti-päällikkö ennen sitä pistä sivuun. Sen jälkeen jatkan yrittäjänä. Terveys ja toimintakyky on oltava tikissään. Mielenkiintoinen arki ja siihen liittyvät tehtävät sekä upeat nuoret pitävät vireessä. Unohtamatta tärkeintä, perhettä. Tuki ja palautus aika ajoin maan pinnalle pitää äijän ruodussa.

Politiikassa olen ihmisiä varten niin pitkään ja niin korkealla kuin kannatusta riittää. Välillä tulee lokaa niskaa, mutta se kuuluu asiaan. Ylös vaan ja eteenpäin. Kohdataan aidosti kadulla, kauppakeskuksessa, pyörälenkillä ja somessa.