Tunnen olevani ikuinen pikkupoika. Tai vähän isompi sälli, joka on saanut ajokortin ja päässyt autoilun hurmaan. Pärinä, vahan kiilto ja bensiinin haju sytyttää.
Teininä rassailin mopoja ahkerasti. Alaikäisenä tuli ajeltua muuallakin kuin yksityisalueella. Silloin ei ollut kypäräpakosta tietoakaan. Tukka putkella mentiin. Tykkäsin huoltaa ja rassata konetta säännöllisesti. Mopoinnostus meni suhteellisen nopeasti ohi. Sain myytyä ajopelin luokkakaverilleni ilman kummempaa haikeutta.
Isäni oli vankkumaton saabisti. Sellaisia minullakin oli muutamia. Talviajossa Saab meni kuin juna. Mikään lumihanki ei pysäyttänyt. Mitä jos välillä vähän puski penkkaan.
Kesti vuosia ja olin jo vankasti työelämässä kiinni ennen kuin pääsin yllättäen ja pyytämättä saksalaisen laatuauton rattiin. Sukulaisilta ostamani Mercedes-Benz niin sanottu Väyrynen löi minut ällikällä. Starttasin ja en kuullut kunnolla moottorin ääntä. Voiko olla totta?
Lämmin autotalli oli kruununa kaikelle. Mikäpä parempaa kuin oleskella ja kiillotella menopeliä kaikessa rauhassa. Miehen oma tila ja omaa aikaa. Taustalle laitan soimaan 1980-luvun Kenwoodit. Hankin ne kesätyörahoilla. Radio toimii edelleen.
Nykyajan autolle itse ei voi eikä saa tehdä juurikaan mitään. Keskityn pesemiseen, imurointiin, vahaamiseen ja renkaiden vaihtoon. Autoliikkeet elävät pitkälti huoltotoiminnalla.
Taidan olla vähemmistönä kun vaihdan itse autonrenkaat syksyisin ja keväisin. Tallissa pystyy hyvin sen värkkäämään ja varastossa on tilaa renkaiden säilytykseen. Käsillä tekeminen on samalla rentouttavaa ja palauttavaa puuhaa.
Korjailen ja huollan autotallissa myös polkupyörämme. Pyörällä ajelen suurimman osan kaupunkiajoista. Tuleepahan samalla hyötyliikuntaa. Auto on pidemmille matkoille. Rouvani ajaa mielellään suurimman pätkän Savon reissuistamme. Hyvää yhteistä aikaa.
Ennen nettiaikaa vierailin usein autoliikkeissä potkimassa renkaita. Siinä on jotakin mielenkiintoista kun näkee mitä olisi tarjolla ja mihin hintaan. Koeajoakin olen harrastanut. Samalla siinä päivittää tietonsa ja palaa kiltisti oman menopelinsä luokse. Auto ei ole kannattava sijoitus. Tarpeellinen kuitenkin.
Nykyisin kun kaikki on netissä, selailen säännöllisesti autotarjontaa verkosta. Samalla näkee paljonko nykyisestä autosta olisi mahdollista saada vaihdossa. Hyvinkäällä on kätevä hypätä pyörän selkään ja polkaista Salpausselän toiselle puolelle Veikkariin. Kovin usein lenkkini on poikennut liikkeen pihan kautta. Siellä tapaa monia kavereita, joilla on sama tapa.
Autotallin siivoaminen on mielipuuhaa. Kovalla kädellä tavaraa kaatopaikalle ja taas on hyllyllä tilaa. Tallissa on soutulaite. Se on jäänyt odottelemaan huonompia pyöräilykelejä.
Autoilevan ja muutakin harrastavan ihmisen tavaratalo.
Vastaa