Mihin lapsuus katosi?

Mihin lapsuus katosi?

Vuoden ensimmäinen saapumiserä astui varusmiespalvelukseen maanantaina 8. tammikuuta. Päivä oli iso muutos elämässä yli 12 000:lle nuorelle. Naisia aloitti vapaaehtoisen palveluksen 400.

Armeijasta kuulee juttuja niin hyvässä kuin pahassa hengessä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olihan se hyvä keikka joka tuli tehtyä. Hyvät muistot jäävät mieleen.

Kun oma lapsi lähtee armeijaan, tulee miettineeksi, mihin se lapsuus katosi. Vastahan hän meni Vehkojan päiväkotiin hyvään hoitoon. Silloinkin tuli mietittyä pärjäämistä, kuten nyt.

On oikein, että puolustusvoimat on ajanmukaistanut toimintaansa. Turha huutaminen ja pompottaminen on jätetty pois. Varusmiehet ja -naiset otetaan huomioon yksilöinä. Toki ison joukon liikuttamisessa terävät ja selkeät käskyt toimivat parhaiten.

Johtamisessa esimerkin voima on uskomattoman kova. Ryhmänjohtajat ja joukkueenjohtajat ovat avainasemassa. He työskentelevät päivittäin lähellä alokkaita. Fiksu alikersantti kannustaa ja tukee nuoria toimimaan yhdessä, ryhmänä.

Ensimmäisen palvelusviikon aikana oli havaittavissa että sosiaalista mediaa alokkaat saivat käyttää iltaisin ohjelman päätyttyä. Tämäkin on nykyaikaa ja helpottaa kotijoukkojen hermoilua. WhatsApp muistutti tarkoista koordinaateista kotiväen päivään lauantaina 13.1. Alokas on oppinut määrittelemään sijaintinsa ja opastaa porukkaa kohteeseen.

Yllätyin miten paljon kotiväkeä kokoontui Parolannummen varuskuntaan. Tapasin kymmenkunta tuttua tuoretta ylioppilasta. Tuvat ja suihkutilat olivat siistissä kunnossa. Selkeä parannus verrattuna omaan aikaani. Leijona Catering huolehtii ruuasta upeasti. Nautimme hernekeittoa, pannaria ja hilloa. Nuoriso on hyvissä, turvallisissa käsissä.

Armeijan aikana nuorille muodostuu voimakas isänmaallisuuden tunne. Kotimaan puolesta halutaan tehdä työtä ja sitä arvostetaan entistä enemmän. Palvelu auttaa tiedostamaan mistä ja miten itsenäinen Suomi on tehty.

Välillä pinna kiristyy ja sekin on loppupeleissä kasvattava kokemus. Ihminen ei mene rikki vaikka toisinaan on nälkä ja marssii märissä kengissä ja vaatteissa. Seuraava keikka menee jo helpommin.