Moi, miten menee?

Moi, miten menee?

Moi, mitä sulle kuuluu? Miltä tuntuu kun kohtaat toisen ihmisen ja hän kysyy sinulta kuulumisia? Mukavalta. Niinpä. Miksi ihmisen kohtaamiseen ei keskitytä kunnolla?

Nykyaikana puhutaan paljon yksinäisyydestä, syrjäytymisestä, väsymisestä ja loppuun palamisesta. Elämä onlinessa vuoden jokaisena päivänä voi olla rasittavaa, jollei me itse osata vetää rajoja.

Ihminen ei ole kone eikä robotti. Tietokone, älypuhelin ja tabletti on loistava työväline. Ilman sitä ei tänä päivänä pärjää töissä eikä vapaalla. Kone ja sosiaalinen media ei saa korvata ihmisten välistä oikeaa kohtaamista ja kanssakäymistä.

Toisen ihmisen asemaan asettuminen, kuunteleminen ja tunteiden havaitseminen lisää molemmin puoleista hyvinvointia. Se vaatii pysähtymään ja rauhoittumaan. Tätä meillä on liian vähän.

Keväällä uutisoitiin ja pohdittiin tiiviisti siitä, miksi nuoret uupuvat opiskeluun ja voivat pahoin. Parhaassa iässä olevat ihmiset, meidän tulevaisuuden veronmaksajat hyytyvät ja kyllästyvät kehittämään itseään kun ei vaan jaksa. Samanlaista väsymistä on meillä aikuisilla.

Mihin tämä maailma on menossa? Suomalainen hyvinvointi- ja sivistysyhteiskunta, jossa on maailman parhaat opettajat ja maailman paras kouluverkko.

Ajattelemmeko liikaa vain omaa napaamme, minä ensin ja viis muista. Ei hyvä. Olemme pieni maa ja pieni kansa. Meillä on tilaa ja puhdasta luontoa olla ja elää. Meidän tulisi toimia yhtenä isona joukkueena pelikirjan mukaan ja tehdä työtä yhdessä samaan suuntaan sekä tukea kaveria jokaisessa tilanteessa. Lopputulos on pitkässä juoksussa hyvä.

Lapsille ja nuorille koulu on tärkein kasvamisen ja oppimisen paikka Yhdeksän vuotta perusopetusta ja päälle kolme vuotta lukiota tai ammatillista koulutusta jättää ikuisen jäljen. Tehdään koulusta ja työpaikasta mieluisa paikka. Turvallista alkavaa lukuvuotta.

 

Kansainvälisyys on tämän päivän yleissivistystä. Kunshanin lukion opiskelijat oppimassa heinäkuussa Hyvinkäällä.

Vastaa