Seuraavat pari kolme vuotta meidän tulee keskittyä tukemaan ja auttamaan kelkasta pudonneita nuoria ja aikuisia.
Korona on koetellut ihmisiä kovalla kädellä ja seuraukset ilmenevät pikku hiljaa. Ihmisen mielen ja toimintakyvyn petraamiseen kuluu aikaa, rahaa ja voimia.
Pienillä ja keskisuurilla yrittäjillä, kahvilan pitäjillä, ravintolan kokeilla ja matkailun toimijoilla tilipussi on kuihtunut olemattomiin. Taloudellinen, henkinen ja sosiaalinen kriisi on todellinen.
Etätyö on loistava oikein käytettynä ja jatkossa tulemme käyttämään hybridimallia lähi- ja etätyön vuorotellessa kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan. Jaksamisen ja tekemisen kannalta ihmisten välinen vuorovaikutus ja kohtaaminen on avainasemassa. Kahvikuppikeskustelut, ilmeet, eleet ja tunteet jäävät Teamsissa pois.
Kouluissa ja oppilaitoksissa on satsattava oppimisen tuen resursseihin. Opinto-ohjaajat, kuraattorit, terveydenhoitajat, erityisopettajat ja psykologit ovat täystyöllistettyjä paikatessaan koronan aiheuttamia haavoja. Yksikään nuori ei saa pudota kelkasta.
Me aikuiset teemme kaikkemme yhteisöllisen opiskelijahuollon kehittämiseksi. Kukaan ei pärjää tässäkään yksin vaan yhdessä tekemällä ja toisiamme kannustamalla ja kuuntelemalla kasvamme vahvemmiksi. Tämä on joukkuepeliä parhaimmillaan, ihminen keskiössä.
Vastaa