Olen kiusaaja

Olen kiusaaja

Minäkin olen kiusaaja ja kiusattu. Joka paikassa, missä on ihmisiä, on epäasiallista käyttäytymistä ja jopa toisen kiusaamista. Koulussa, urheiluseurassa, Suomen Pankissa ja eduskunnassa. Surullisia esimerkkejä ihmisten törkeästä käytöksestä on liiankin kanssa. Rajanveto on vaikeaa. Milloin täytyy puuttua? Kenen tehtävänä on katkaista kierre?

Mielestäni kaikki lähtee kotoa. Hyvät käytöstavat opetetaan kotona. Vanhemmat ovat esimerkkeinä. He opettavat mikä on oikein ja mikä väärin. Onneksi mekin teemme virheitä. Niistä voi oppia.

Kenenkään ei tarvitse sietää huonoa käytöstä. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus pysäyttää tämä. Aremmille ihmisille se voi olla vaikeaa. Sitä varten on yhteisö, tiimi. Harva pärjää yksin. Yhdessä pääsemme oikeaan suuntaan.

Puheeksi ottaminen auttaa jos on kokenut kiusaamista. Ongelmaan tarttuminen ja sen selvittäminen on vaikeaa. Tuntuu että siihen ei opi millään.

Hyvinvointipäivä pisti jälleen miettimään miten voisimme ennalta ehkäistä kiusaamista. Ja miten huomaisimme jos ihmistä syrjitään tai sorretaan. Nykyisin on monia tapoja mollata toista ihmistä. Sosiaalinen media on hyvä väline oikein käytettynä. Toisaalta se voi tuhota liian helposti mielenterveyden.

Arki meillä pyörii hyvin, onneksi. Välillä energiaa kuluu aivan liikaa ihmisten välisten sotkujen selvittämiseen. Voi kun oppisimme puhumaan suoraan ja rakentavasti nenät vastakkain.

wp_20161004_12_22_19_pro