Pystymmekö olemaan läsnä?

Pystymmekö olemaan läsnä?

Joulun alla on hyvä pysähtyä miettimään mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksia tulevaan vuoteen.

Monilla ihmisillä on tapana kokoontua läheisten seuraan pyhien viettoon. Erittäin hyvä tapa ja voisiko kohtaamisia olla tiuhemmin läpi vuoden. Vai onko arki liian hektistä?

Terapeutti Maaret Kallio puhuu asiaa ihmisen aidosta kohtaamisesta ja tunnetaidoista. ”Hirveän paljon puhutaan siitä, miten pitää kehittyä, syödä tai harrastaa – ja sössönsöö. Ihan yksi lysti! Paljon tärkeämpää on se, onko meillä aikaa olla kumppanin, perheen, ystävien ja läheisten kanssa.

Pystymmekö me olemaan läsnä, sietämään epämukavuutta yhdessä ja jakamaan suruja. Onko meillä hyvä olla yhdessä ilman, ettei olla suoritettu jotain. Saako jo lapsena tuntea, että on ihan ok, vaikkei olisi tehnyt mitään kovin erityistä.”

Kallion sanoman logiikka on tämä: kun ihmiset vain viettävät riittävästi aikaa yhdessä, todennäköisyys sille, että he myös aidosti kohtaavat toisensa, kasvaa.

Se on oikeastaan myös aika kova viesti. Ihan kuin kuka tahansa pystyisi vain pienellä organisoinnilla järjestämään elämänsä niin, että perheelle ja parisuhteelle olisi riittävästi aikaa. Jos et pysty siihen, kärsi seuraukset. Oma vika.

Olen huolissani nuorten pahoinvoinnista ja väsymisestä. Poissaoloja, turhautumista, negatiivisuutta ja eristäytymistä. Parhaassa iässä ja iskussa olevia ihmisiä pitää auttaa. Kohtaaminen, kuunteleminen ja puuttuminen ongelmiin on meidän aikuisten tehtävä. Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä ja meidän tulevia veronmaksajia.

Kuulostaa kovalta ja yksinkertaiselta. Niinhän se todella onkin. Näennäisesti olemme sosiaalisesti aktiivisia älypuhelimen ja somen kautta. Ihminen kaipaa kuitenkin oikeaa läheisyyttä ja lämpöä. Ilmeet, eleet, äänensävyt ja tunteet koetaan yhdessä.

Hiljennetään vauhtia ja nautitaan vuoden hienoimmasta juhlasta, yhdessä. Kiitos tästä vuodesta ja voimia vuodelle 2020.

Joulu on hiljentymisen aikaa.

Vastaa