Palautteen antaminen on vaikeaa. Varsinkin rakentavan palautteen. Yleensä me tokaistaan suutuspäissään mitä mieleen tulee. Se on harvoin kannustavaa ja rakentavaa puhetta. Tuskin se tuo hyvän olon tunnetta kummallekaan osapuolelle. Ainakaan pitemmän päälle.
Opin opiskelun aikana Jyväskylässä hyvän elämänohjeen. Laajavuoren suunnistusradalla innokkaat liikunnan opiskelijat kirmailivat rastilta toiselle. Lehtorimme Veikko Eloranta opetti meille mitä on positiivisuus. Hän neuvoi antamaan aina ensin kannustavan palautteen ja sen jälkeen eteenpäin suuntaavan kehittävän palautteen. Veikon sanat ovat jääneet mieleeni.
Kokemuksen myötä ymmärrän opiskeluaikojen yhden keskeisimmän sanoman. Onnistuneesta palautteesta mieleen jää ikuinen jälki. Hymyn, kiitoksen ja kehun muistaa varmasti.
Nuorten kanssa työskentely on palkitsevaa ja vaativaa. Vilpittömyys ja nuoruuden into välittyy meihin aikuisiin. En halua torpata töksäytävällä palautteella nuorten intoa elää ja opiskella. Nuorissa on tulevaisuutemme.
Kuuntelu, keskittyminen ja silmiin katsominen korostuvat. Rohkaiseva kommentti ja tsemppaus vie aina eteenpäin. Toki virheisiin tulee puuttua. Sen voi tehdä niin monella tavalla.
Olen saanut mukavasti palautetta jutuistani sanomalehti Aamupostissa. On hienoa että jotkut lukevat kirjoituksiani ja vielä kommentoivatkin. Vielä kun ihmiset ottaisivat kontaktia nimellään. Juteltaisiin kahden kesken niin eiköhän siinä molempien ajatukset ja tunteet tasaantuisi. Toisaalta palaute pistää näppäimistööni lisää virtaa ja pyrin ottamaan siitä opikseni.
Olen töissä reksinä ja kaupunginvaltuutettuna ihmisiä ja veronmaksajia varten. Uskon yhteispeliin ja hyvään henkeen. Yksin, suu mutrussa ja otsa kurtussa, ei kukaan pysty pitkälle pötkimään. Elämä käy raskaaksi.
Omaan luonteeseeni kolahtaa positiivisuus. Tiedän että sekin voi ärsyttää. On kuitenkin helpompi elää niin kuin sydän sanoo.
Vastaa