Aamuyöllä satoi rapakasti ja ukkokin työnteli kivikärryjään. Katsoin jo paikallisbussin lähtöajan valmiiksi. Jos kuitenkin menisin bussilla etten kastuisi. Hienoa, sade loppui ja ei muuta kun matkalaukku fillarin tarakalle ja menoksi kohti asemaa. Ajattelin että happi tekee hyvää kun tulee kuitenkin istuttua muutama tunti junassa.
Uudenmaankadun Ärrän kohdalla räsähti ja kapsäkki tipahti kyydistä. Vedin mustekalan vähän jämäkämin laukun ympärille ja matka jatkui. Juna tulikin sopivasti ja Hyvinkäältä kohti Tikkurilaa mentiin että heilahti. Yllätyin positiivisesti miten nykyaikainen asema on valmistunut Tikkurilaan. Olisi syytä käydä useammin.
Maalaispoikana aattelin että IC-junaan pääsee hyvissä ajoin istuskelemaan. Ei päässyt. Minuuttiaikataululla mennään ja kaikki hoituvat ajallaan. Toinen myönteinen huomio oli wifin laatu junan kakkoskerroksessa. Läppäri esiin ja tekstiä ruutuun. Singahti siinä muutama kiitoksen sana VR:n suuntaan.
Nuukana miehenä pakkaan aina reissulle omat eväät matkaan. Termari esiin ja kahvit leivän kera maistuivat. Tilavat vaunut ja tasainen kyyti tuntuivat rentouttavan, joten oli päikkäreiden aika.
VR mainostaa palvelujaan vihreimmällä valinnalla. Totta. Tänä päivänä huoli ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta on otettava tosissaan. Lippujen hintoja on laskettu ja matkustajamäärä on sitä mukaa lisääntynyt. Laskin, että olisin selvinnyt aavistuksen halvemmalla jos olisin ajanut omalla autolla. Toki pelkkä dieselin hinta ei kerro kaikkea. Junassa pystyin rentoitumaan ja nauttimaan matkanteosta eri tavalla kuin autoa ajaessa, vaikka sekin on mukavaa. Tosin välillä tuppaa nukuttamaan, mikä ei ole turvallista liikenteessä.
Verkkarihousut laukussa saavuin Pohjois-Karjalaan Joensuuhun. Olikin jo aika vierailla kotiväen luona. Aina yhtä lämmin vastaanotto. Ja aina yhtä lupsakoita ihmisiä ja mukava murre. Siskon mies oli huoltanut polkupyörän valmiiksi kaupunkikierrosta varten. Ja eikun menoksi.
Vastaa