Voiko makuasioista kiistellä?

Voiko makuasioista kiistellä?

Ihmisen pitää syödä joka päivä. Näin totesi tuttuni, joka johtaa merkittävän isoa ja vahvaa myyntiä tekevää kauppaa Hyvinkäällä. Ruoka puhututtaa meitä. Puolesta ja vastaan. Yksi pitää toisesta ja toinen hieman erilaisesta.

Hyvinkään 100-vuotisjuhlien kunniaksi koulussa tarjoillaan ja syödään tällä viikolla perinneruokia. 1960- ja 1970-lukujen suosikit ruispuolukkapuuro, tilliliha ja kanaviillokki kirvoittivat nuorten makunystyrät täyteen iskuun. Täytyy myöntää että puuro oli enemmänkin velliä. Sillä ei nälkä lähtenyt. Soitin palautteen eteenpäin.

Osa opiskelijoista kummasteli ruokien nimiä listassa ja myös ulkonäkö herätti kysymyksiä. Onko tuo hyvää, voiko tuota syödä? Muutama opiskelija totesi normiruokalistan olevan paikallaan ensi viikolla.

Savon syvissä metsissä minulle on opetettu että kaikkia ruokia tulee maistaa ja yököttelyä ei sallita. Hyvä opetus. Nyt kun käyn ruokakaupassa miltei päivittäin, osaan arvostaa kaikkea ruokaa. Onneksi hintojen halpuuttaminen ja kauppojen kilpailu on eduksi meille kuluttajille.

Suomessa olemme kiitollisia siitä että voimme tarjota kaikissa kouluissa maksuttoman lämpimän aterian jokaisena koulupäivänä. Osaammeko arvostaa tätä riittävästi? Mielestäni emme.

Veroeuroilla maksettu ruoka on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lähde. Se saattaa olla arkipäivän ainoa lämmin ateria monille lapsille. Illalla syödään välipaloja ja voileipää. Kokemuksesta voin sanoa perjantain ja maanantain syöjien määrän olevan yllättävän suuri.

Hyvinkään keskuskeittiö on päässyt hyvää vauhtiin ja ruokien maku ja koostumus ovat kehittyneet oikeaan suuntaan. Tänä syksynä saimme monipuolisen ja herkullisen salaattilajitelman. Voin sanoa että tarjonta on aivan ravintolatasoa. Kiitos uudistuksesta.

Keittiön henkilökunta tekee työtään täydellä sydämellään. He ovat myös merkittäviä kasvattajia. Käytöstavat ja rauhallinen ruokailuhetki ovat kaikkien etu. Muistaisimmepa myös kiittää ruuasta ja hyvästä palvelusta.