Koko kouluyhteisö on aivan puhki ja väsynyt. Hurjaa luettavaa sivistysyhteiskunnastamme. Onko todella näin?
Twitterissä uutista kommentoitiin muiden muassa näin: ”Voisikohan media lopettaa jatkuvan pelottelun siitä, ettei ilman monta ällää ja erityisesti pitkän matikan ällää ei pääse mihinkään. Muistutetaan pääsykoemahdollisuudesta ja siitä, että opiskelualoja on paljon erilaisia.”
”Ihan ensin voitais rauhoittaa lukioaika opiskelulle. Lopettaa jatkuva aikuisten ylläpitämä koohkaus jatko-opinnoista. Opiskelemaan pääsee muutenkin kuin ensikertalaiskiintiössä papereilla.”
Hesarin 13.12. uutisen mukaan uupumus näkyy suomalaisessa koulujärjestelmässä kaikissa ryhmissä: opettajissa, rehtoreissa, nuorissa ja vanhemmissa.
Miksi näin ja miten tästä eteenpäin? Kaikkea ei voi laittaa koronan syyksi. Toki vajaa pari vuotta on eletty veitsen terällä keikkuen ja mietitty milloin tämä loppuu tai mitähän seuraavaksi tapahtuu. Kuormitusta ovat lisänneet tiuhaan tulleet uudistukset. Korkeakoulu-haku-uudistus, oppivelvollisuuden laajentaminen ja uusi opetussuunnitelma kun entistäkään ei saatu kunnolla pureskeltua valmiiksi.
Keskittyminen perustehtävään eli opetukseen ja oppimiseen rauhassa, on paras tie seesteisempään ja voimaannuttavaan kouluun. Ilmapiiri on olennaisin asia. Sen tekevät oppilaitoksen ihmiset; opiskelijat, opettajat, henkilökunta. Kaikki yhdessä, yhtenä isona joukkueena kohti sivistyksen sydäntä vuoden jokaisena päivänä.
Yhteisöllisyys ja hyvä henki syntyy vain kaikkia ihmisiä arvostavasta kohtaamisesta ja hyvistä käytöstavoista kaikkia kohtaan, aina. Tervehtiminen, auttaminen, kuulumisten kysely ja yhteen kokoontuminen luovat tien jaksamiseen. Meistä jokainen tarvitsee toista.
Kriisejä meille tulee jatkossakin ja nyt on korkea aika pohtia keinoja miten saamme arjesta voimaa tehdä työtämme turvallisesti. Lomat ovat jäävuoren huippu, ne on tullakseen jossain vaiheessa. Työstä ja opiskelusta on saatava potkua ja energiaa jaksaa päivästä toiseen. Maailman onnellisin kansa selviytyy, jos me niin päätämme.
Vastaa