Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Kokemuksen ja iän myötä sitä tulee katsoneensa elämää ja maailmaa avoimin mielin. Ainakin omasta mielestäni.

Seitsemän vuotta sitten Tikru-kissa siirtyi Onnentassusta meille ja olimme täysin myytyjä. Viisas ja itsenäinen kissa antoi iloa jokaiseen päiväämme. Kevyet oksennukset kuuluvat asiaan ja siivous vain tehostui.

Viime kesänä Savon syvissä metsissä vietimme rauhallista lomapäivää kun hoikka ja sulavalinjainen koira käveli pihaamme kaikessa rauhassa. Ruuanvalmistuksen tuoksu houkutteli hänet terassin ovelle ja lihapullan palanen tuntui maistuvan. Lähdin naapurin tonttia kohti kävelemään, jos koiran omistaja olisi siellä ja saataisiin vierailija takaisin turvallisesti.

Leinosen pojan koira hän kuulemma oli. Niinpä. Kenenkäs muunkaan. Tarina jatkui heti seuraavana päivänä kun vaimoni hölkkäsi mäkeä ylös ja auto ohitti hänet. Kukas sieltä ikkunasta katsoi? Tuttu whippetti suloisella katseellaan. Peli taisi olla pelattu. ”Jos meille tulee joskus koira niin se on whippetti”, totesi vaimoni.

Joulun alla selailin netistä kenneleitä. Mikä ihmeen Vihtijärvi, iski silmääni. Sehän on lähellä Hyvinkäätä. Kytäjän kautta kohti Vihtiä näyttäisi olevan Kiiturin Kennel. Sinne siunaantui marraskuun alussa seitsemän pentua, kuusi urosta ja yksi narttu. Olisiko meillä mahdollista hankkia pentu, pohdimme vaimoni kanssa.

Joulun alla ajelimme Vihtijärvelle ja olimme myytyjä. Hyvin hoidettu tila ja lämmin vastaanotto niin talonväen kuin pentujen sekä aikuisten koirien taholta teki meihin vaikutuksen. Kennelin emäntä ja isäntä selvittivät perin pohjin koiranhoidon aakkosia. Olimme innoissamme.

Väinö, juoksijalinjainen whippetti, saapui kotiimme automme kyydissä koko matkan huutaen. Uusi arki alkoi. Päätimme heti satsata hyvää uneen, joten toin patjan Väinön petin viereen olohuoneen lattialle. Olemme vedelleet kahdeksan tunnin unia sopivilla hellimishetkillä höystettyinä.  Ruokailut ja ulkoilut sujuvat mainiosti. Sisäsiisteys antaa vielä odottaa. Tarina jatkuu.

Ketä varten kaupunginvaltuutetut ja poliittiset toimijat ovat? Kuntalaisia varten. Yksinkertaista. Mennään kadulle, kahvilaan, liikuntapaikalle, kauppaan tai sosiaaliseen mediaan ja kuunnellaan mitä asiaa ihmisillä on.

Kommentit kannattaa kirjata ylös. Suurin osa asioista on arkipäivän elämään kuuluvia. Teiden ja kevyenliikenteen väylien kunto, puuston perkaus pois katulamppujen kohdalta, uimalan lippujen hinta, palveluverkko, koulujen kunto ja perusopetuksen rahat. Sote-ratkaisu arveluttaa monia ja siitä on vielä vaikea sanoa mitään ehdottoman varmaa. Vanhusten monipuolisten palveluiden tarve tuli useiden suusta sanottua. Jonot on saatava purettua. Ihmisillä on oikeus kunnioitettavaan elämään.

Sähköpostiin kilahtaa kymmeniä viestejä päivittäin. Kaupungin työntekijöiden tehtäviin kuuluu vastata niihin kohtuullisessa ajassa. Kuntalaiselle jää ontto olo jos viestiin ei reagoida. Itselläni on 12 tunnin sääntö. Muuten kysymys hukkuu kun uutta viestiä pukkaa listan kärkeen. Palaute on tärkein kehittämisen ja kehittymisen väline. Kun vielä oppisimme myös kiittämään ja kannustamaan hyvin tehdystä työstä. Positiivinen kritiikki on tehokkaampi kuin negatiivinen räksytys.

Olemmeko liian vaatimattomia? Meillä on Hyvinkäällä paljon hyviä hankkeita ja tapahtumia. Pöhinä on valtava. Meidän tulee hehkuttaa ja jakaa tätä ilosanomaa kaikille ja kaikilla välineillä. Yksinkertainen muoto olisi laittaa tervetuloa-kyltit kaikkien sisääntuloteiden varteen. Ja samaan syssyyn kiitos käynnistä, nähdään pian uudestaan.

Meidän vahva joukkueemme, Team Hyvinkää, on saanut uutta verta kehiin ja samalla uusia ideoita kuntalaisten palvelemiseksi. Työ on nimenomaan palvelemista. Jalkaudumme uudelleen talven aikana ja otamme vakavasti kaikki ehdotukset. Työtä tehdään vuoden jokaisena päivänä eikä pelkästään vaalien alla.

Joulun alla on hyvä pysähtyä miettimään mennyttä vuotta ja suunnata ajatuksia tulevaan vuoteen.

Monilla ihmisillä on tapana kokoontua läheisten seuraan pyhien viettoon. Erittäin hyvä tapa ja voisiko kohtaamisia olla tiuhemmin läpi vuoden. Vai onko arki liian hektistä?

Terapeutti Maaret Kallio puhuu asiaa ihmisen aidosta kohtaamisesta ja tunnetaidoista. ”Hirveän paljon puhutaan siitä, miten pitää kehittyä, syödä tai harrastaa – ja sössönsöö. Ihan yksi lysti! Paljon tärkeämpää on se, onko meillä aikaa olla kumppanin, perheen, ystävien ja läheisten kanssa.

Pystymmekö me olemaan läsnä, sietämään epämukavuutta yhdessä ja jakamaan suruja. Onko meillä hyvä olla yhdessä ilman, ettei olla suoritettu jotain. Saako jo lapsena tuntea, että on ihan ok, vaikkei olisi tehnyt mitään kovin erityistä.”

Kallion sanoman logiikka on tämä: kun ihmiset vain viettävät riittävästi aikaa yhdessä, todennäköisyys sille, että he myös aidosti kohtaavat toisensa, kasvaa.

Se on oikeastaan myös aika kova viesti. Ihan kuin kuka tahansa pystyisi vain pienellä organisoinnilla järjestämään elämänsä niin, että perheelle ja parisuhteelle olisi riittävästi aikaa. Jos et pysty siihen, kärsi seuraukset. Oma vika.

Olen huolissani nuorten pahoinvoinnista ja väsymisestä. Poissaoloja, turhautumista, negatiivisuutta ja eristäytymistä. Parhaassa iässä ja iskussa olevia ihmisiä pitää auttaa. Kohtaaminen, kuunteleminen ja puuttuminen ongelmiin on meidän aikuisten tehtävä. Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä ja meidän tulevia veronmaksajia.

Kuulostaa kovalta ja yksinkertaiselta. Niinhän se todella onkin. Näennäisesti olemme sosiaalisesti aktiivisia älypuhelimen ja somen kautta. Ihminen kaipaa kuitenkin oikeaa läheisyyttä ja lämpöä. Ilmeet, eleet, äänensävyt ja tunteet koetaan yhdessä.

Hiljennetään vauhtia ja nautitaan vuoden hienoimmasta juhlasta, yhdessä. Kiitos tästä vuodesta ja voimia vuodelle 2020.