Olemme painiskelleet koronan kimpussa jo viikkotolkulla. Osalla meistä alkaa pinna kiristyä ja seinät kaatua päälle.

Jatkuva eristäytyminen ja kotona oleminen ahdistaa. Etäopiskelu ja -opetus on sujunut Suomessa erinomaisesti kaikki kouluasteet huomioiden. Toki aina on ihmisiä, joille sekään ei sovi.

Ilolla olen lukenut siitä, miten kiusaaminen on nyt loppunut kun ei tarvitse mennä kouluun. Tämä on hyvä, mutta eihän se näin saa mennä.

Kenenkään nuoren ei pidä pelätä kouluun menoa. Vastuu on meillä aikuisilla. Nollatoleranssi kaikelle huonolle käytökselle niin työpaikoilla, oppilaitoksissa kuin vapaa-ajan viettopaikoissa ja harrastuksissa.

Ehkä osaamme suhtautua uudella kunnioittavalla tavalla toisiimme kun kriisi on ohi. Opimme arvostamaan toisen ihmisen kannustavaa kohtaamista.

On suuri rikkaus toimia kaikki yhdessä paremman Suomen ja hyvinvoinnin eteen. Pitkässä juoksussa hyvän pyörre takaa paremman tasapainon ja toimeentulon meille kaikille. Se vie aikaa ja vaatii johtamista sekä puuttumista haasteisiin. Se on jatkuvaa, päivittäistä työtä.

Etäopiskelusta on kuulunut ilon pilkahduksia. Nuoret, joilla on vaikeuksia keskittyä tehtävään isossa ryhmässä, saavat nyt kannustavia tuloksia. Heille sopii hyvin ohjeistettu ja aikataulutettu itsenäinen työskentely tietokoneen ja sähköisten alustojen avulla. Myös opettajan antama positiivinen palaute ruokkii nuoren itsetuntoa roimasti. Miksi laitamme Wilmaan niin usein vain kritiikkiä?

Miten käy niiden, jotka putoavat kelkasta? Opiskeluhuollon tekijät tekevät parhaansa ja vastaanotto toimii livenä ja etänä. Kun nuori putoaa kuiluun kriisin aikana, elvytystä jatketaan pitkään normaalioloissa.

Nyt on entistä hankalampaa havaita nuoren oireilu, kun emme pääse kohtaamaan ja havainnoimaan heitä. Vanhempien yhteydenotot ovat entistä tärkeämpiä. Kotitausta vaikuttaa vahvasti siihen miten nuori pärjää normaalioloissa ja kriisin aikana henkinen turvallisuus korostuu.

On nähtävä kauas tulevaisuuteen. Tästäkin selviämme, yhdessä.

Maailma muuttuu ja mikään ei ole varmaa. Näin voi hyvin sanoa. Koronavirus on mullistanut maailman perin pohjin.

Perjantai 13. päivä piti olla onnen päivä, mutta toisin kävi. Suomessa alkoi todellinen mylläkkä ja epätietoisuus siitä mitä tehdään.

Opiskelijat ja opettajat arvuuttelivat koulun menevän kiinni jossain vaiheessa kun osa kunnista oli jo ilmoittanut siirtyvänsä etäopetukseen seuraavasta viikosta alkaen.

Juuri tämä ristiveto auki vai kiinni aiheutti viestejä, kysymyksiä ja epävarmuutta arkeen. Perjantaina puolen päivän aikaan Ylioppilastutkintolautakunta sivalsi viestillään kirjoituksiin keskittyviä abeja. Reaalin koepäivät siirrettiin viikkoa aikaisemmaksi ja näin kokelaiden lukuaika lyheni saman verran.

Tiedotin välittömästi abeja ja opettajia asiasta. Sain Whatsappiin ja Wilmaan kymmeniä tuskaisia viestejä. Onko tämä joku vitsi vai mikä, moni kysyi. Muutama nuori heitti pyyhkeen kehään ja ilmoitti peruvansa osallistumisensa ylimääräisenä aineena kirjoitettavaan reaaliin.

Harmin paikka nuorten puolesta. He hermoilevat jo nyt ihan riittävästi kokeidensa perään ja vielä nyt pitäisi tehdä putkeen useita kokeita. Kohtuuton päätös. 

Tilanne rauhoittui uuden viikon alussa kun maamme hallitus antoi määräyksen siitä miten maassa toimitaan tästä eteenpäin aina pääsiäiseen saakka.

Koulut kiinni oli järkevä päätös ja se selkeytti tilanteen. Ylioppilaskirjoitukset pidetään ohjeen mukaan normaalisti.

Hyvinkään lukioissa aloitettiin etäopetus tiistaina 17.3. Tästäkin voi oppia uutta. Opettajien ja opiskelijoiden verkko-opetus ja -opiskelutaidot joutuivat todelliseen syyniin. Kaikkea ei todellakaan ole harjoiteltu ja tuoreimpia alustoja kokeillaan vasta nyt.

Kriisiaika on selvästi lähentänyt meitä. Huomioidaan ja autetaan toisiamme. Tilanne ei ole helppo, mutta tästäkin selviämme yhdessä tekemällä.

Terveys on numero yksi ja nyt laitamme kaikki voimamme sen turvaamiseen. Kuulemma kodin lemmikit nauttivat näistä viikoista. Ihmisiä on läsnä rapsuttamassa ja ulkoiluttamassa. Pitkässä juoksussa tämä kääntyy positiiviseksi hyvinvoinniksi.

Ihmisen paras ystävä. Pitää paikkansa. Pentukoiran aktiivisuus on yllättänyt positiivisesti.

Väinö on nyt reilun kolmen kuukauden ikäinen whippet. Ennakkotieto siitä että koira on innokas liikkumaan ja ulkoilemaan, pitää todella paikkansa, sillä aina kun ulko-ovi aukeaa Väinö on valmiina lähtemään ulos. Kuitenkin hän malttaa odottaa että ihminen menee edellä ulos. Tuntuu turvalliselta.

Olen ihmetellyt alusta saakka, miten hyvin whippet kulkee vierellä. Tässä vaiheessa lenkit ovat olleet vielä maltillisia, lähinnä ympäristöön tutustumista.

Tulihan tuossa testattua koiran hyytyminenkin, kun kävelimme Puumalassa postilaatikolle kaksi kilometriä suuntaansa kevyessä pakkalumessa. Jouduin kantamaan väsynyttä herraa noin kilometrin verran. Kyllä uni maistui kun pääsimme perille mökkiin. 

Tarpeiden teko ulos onnistuu liian harvoin. Kun koira nousee uniltaan niin eikun ulko-ovi auki ja pihalle. Onneksi tänä päivänä kaupasta löytyy käteviä imualustoja lattialle. Tosin joka kerta tähtäys ei osu maaliin saakka. Talouspaperia kuluu ja moppi heiluu lähes päivittäin. 

Autoilu on lähtenyt sujumaan paremmin kauppareissujen kautta. Reilun kokoinen ja turvallinen kuljetushäkki on keskeinen tekijä. Siinä Väinö mahtuu kulkemaan täysikasvuisenakin. 

Kissamme Tikru on osoittanut viisautensa. Väinö tekee mielellään tuttavuutta kovaäänisesti ja varsin vauhdikkaasti. Kissa vaan katsoo rauhallisesti kyyryssä sängyn alla. Sihinää kehiin ja jos sekään ei auta niin nopea tassun sipaisu. Pari kertaa Väinö on ottanut iskun kuonoonsa ja muistaa sen hetken aikaa. Seuraavana päivänä sama uudelleen. Pentu on pentu ja oppirahat on maksettava. Toivottavasti sopu löytyisi jossain vaiheessa. 

Kädet ovat ajoittain naarmuilla, koska pentu ottaa suuhunsa kaiken. Välillä laitamme kaverin arestiin rauhoittumaan, mikäli meno villiintyy. 

Kokonaisuudessaan olemme erittäin tyytyväisiä kotieläinten tuomaan onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Kissa on itsenäinen ja koira kulkee uteliaana mukana joka paikkaan. Kun vaan muistaisi johdonmukaisuuden ja hellyyden.