Jokaisesta nuoresta on pidettävä huolta

Jokaisesta nuoresta on pidettävä huolta

Oppivelvollisuuden laajentaminen on nuorten kannalta tärkeä tukitoimi. Opiskelu on kuin laittaisi rahaa pankkiin, tosin se on osattava tehdä oikein. Mistä saadaan rahat ja miten ne käytetään oikein?

Oppivelvollisuus laajenee siihen päivään saakka, kun nuori täyttää 18 vuotta. Lisäksi toisen asteen koulutus on maksutonta sen kalenterivuoden loppuun, kun nuori täyttää 20. Hallituksen esityksen mukaan uudistetaan myös nivelvaiheen koulutus tutkintoon valmentavaksi koulutukseksi.

Vuodesta 2024 alkaen uudistuksen ollessa täysimääräisesti voimassa hinta on 129 miljoonaa euroa. Käytännössä yli 100 miljoonaa euroa uudistukseen varatuista määrärahoista menee opiskelijoiden maksuttomiin oppimateriaaleihin kuten oppikirjoihin, työvälineisiin ja tietokoneisiin sekä koulumatkatukeen eikä opetuksen laadun ja ohjauksen vahvistamiseen. 

Oppivelvollisuusiän nostaminen ei takaa kenenkään nuoren osaamista eikä varmista, että toisen asteen tutkinto tulee suoritetuksi loppuun. Nuoren oma motivaatio ja hyvä opetus ratkaisevat. 

Jokaisesta nuoresta on pidettävä huolta. Nuorelle on taattava vähintään toisen asteen tutkinto, mikä on edellytys työelämässä ja jatko-opinnoissa pärjäämiseksi. Miten tähän päästään? Mikä olisi julkisten varojen tehokkainta käyttöä? Onko nyt valittu malli oikea?

Mielestäni oppivelvollisuuden laajentamiseen varatut määrärahat on kohdennettava ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin: varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun vahvistamiseen, nivelvaiheen tukeen sekä riittäviin ohjaus- ja tukipalveluihin toisella asteella.

Kunnat arvioivat, että uudistus tulee vielä tätäkin paljon kalliimmaksi. Valtion rahoitus jää alimittaiseksi, mikä johtaa koulutuksen rahoituksen heikentymiseen kunnissa. Tämä johtaa opetustuntimäärien vähenemiseen, ryhmäkokojen kasvamiseen, tuen vähenemiseen ja kouluverkon tiivistämiseen. Tätäkö haluamme?