Syke alenee, hengitys syvenee ja stressi vähenee. Kissan silittäminen ja kehräämisen kuuntelu tekee ihmiselle hyvää. Mieli rauhoittuu.
Hieman yllättäen minusta tuli kissan omistaja neljä vuotta sitten elokuussa 2012. Perheessämme selailtiin löytöeläintalojen nettisivuja innokkaasti. Poikkesimme katsomassa kissoja Porvoossa ja Riihimäellä. Onnentassussa iskimme silmämme tiikerinväriseen laihaan löytökissaan. Hänen nimilapussa luki Simpukka. Mutta eihän se ole kissan nimi. Tikru kuulosti paremmalta, kuin tiikeri.
Hoitajien mukaan Tikru oli ollut niin nälissään että hän söi kaiken ruuan kuin imuri konsanaan. Hän muistutti enemmän kalan ruotoa kuin kissaa. Kotiin Hyvinkäälle päästessään Tikrun olemus ja ryhti parani ihmeellisesti. Hän sipaisi meitä kaikkia hännällään, kiersi huoneet ja asettui taloksi.
Kerran jouduin perumaan eläinlääkärin ajan kun en onnistunut saamaan Tikrua kantokoppaan. Siinä ei auttanut kissanminttu eikä lelut. Tikru vei meikäläistä kuin litran mittaa.
Rouvani on mestari ottamaan kissan kiinni. Hän kävelee määrätietoisesti ja odottaa hetken kunnes Tikru ikään kuin alistuu ja antaa ottaa itsensä kiinni. Toki kaikki ovet on ennen tätä suljettu.
Ihailen kissan järkevyyttä. Hän tarkkailee tilannetta ja toimii johdonmukaisesti. Tikru nukkuu paljon ja etsii itselleen lämpimän paikan. Kun nousen ylös sohvalta jääkaapille, ei hetkeäkään kun Tikru on ottanut paikkani. Hän venyttelee koipiaan ja oikaisee selkärankansa pehmeästi. Mallia meille jäykkiksille.
Pari kertaa Tikru on päässyt livahtamaan ovenraosta pihalle. Pyrähdin perään ja läimäytin kämmenet pari kertaa napakasti yhteen samalla hänen nimeään kajauttaen. Kissa kipitti korvat luimussa samaa reittiä sisälle. Ikkunasta hän tarkkailee lintuja ja muuta liikettä ahkerasti. Ulkoilman tuoksut ja lintujen viserrys villitsevät hänet ikkunan raosta.
Kissan luonne ja tunteet ovat tulleet tutuiksi yhteisolon lomassa. Tikrun avulla olemme oppineet arvostamaan kaikkia eläimiä. Uskomattoman hieno tunne. Löytöeläintalot tekevät arvokasta työtä.
Kissa on ihmisläheinen kaveri. Toisaalta välillä hän ei ole tietääkseenkään vaikka miten kutsumme häntä. Ruokaa hän osaa kerjätä mainiosti ääntelemällä ja puskemalla. Rouvaa hän tulee ovelle vastaan ovikellon soidessa. Välillä tuntuu että kissa saa paistetusta lohesta parhaat palat. Ansaitusti.
Kissa ottaa digiloikan oikeaoppisesti maltilla. Turha hötkyily pois.
Vastaa