Arkisto 22.9.2017

Ilman viestimiestä ja muita aktiivisia opettajia digiloikka ja lanit jäisivät vaatimattomaksi puuhasteluksi.

Puuhaa tosiaan riittää kaikissa Suomen lukioissa. Sähköinen opetus, oppimateriaalit, kurssikokeet ja työläimpänä sähköiset ylioppilaskirjoitukset. Viime lukuvuosi ja alkusyksy meni vielä pienillä kirjoittajamäärillä ja yleensä mahduimme luokkaan kirjoittamaan. Luokassa on kiinteät sähkö- ja verkkoyhteydet.

Tänä syksynä oppiaineita on sähköistynyt lisää ja sitä kautta myös kirjoittajien määrä on ponkaissut suureksi. Eikä tämä helpotu kun jatkossa määrä vaan lisääntyy.

Tarvitaan muutamia vastuuopettajia jotka kehittävät ja jakavat tietotekniikkaa kouluissa ja oppilaitoksissa. Juuri tekninen tuki ja piuhojen veto vaatii sitkeyttä ja motivaatiota. Sähkötyöt tehtiin kaupungin omien sähköasentajien toimesta mallikkaasti.

Onneksi meiltä löytyy nuoruuden intoa ja taitoa sekä ennen kaikkea oikeaa asennetta. Tartutaan toimeen ja viedään työ maaliin saakka. Perustehtävä on muuttunut ja laajentunut.

Fysiikan ja matematiikan opettaja, viestimies Tapio, tietotekniikan ja matematiikan opettaja Panu ja äidinkielen sekä kirjallisuuden opettaja Tarja, iso kiitos. Olen sanaton.

Kaksi kilometriä verkkokaapelia. Oheen pari palvelinta, seitsemän kytkintä, neljä ups:ää ja hiukan sähköjohtoa. Päälle kulkureitit opiskelijoille. Yhdessä illassa.

Tekemällä oppii ja seuraavan kerran kevättalvella teemme tämän vieläkin paremmin. Sali on pois liikunnasta kuusi viikkoa vuodessa. Ihan oikeesti. Joku ratkaisu tähän on saatava. Sama tilanne on kaikkialla Suomessa.

Uuteen Hangonsillan monitoimitaloon on suunniteltava digi-infra aivan uudella tavalla. Arkkitehti sen osaa. Luotan.

On ilahduttavaa että opiskelijat suhtautuvat läppäreihinsä ja sähköisiin kokeisiin pääsääntöisesti myönteisesti. Tikku kiinni, kone käyntiin, tunnistautuminen ja hoidetaan homma kotiin. Asenne kunnossa.

Varttuneempikin opettaja ja reksi uudistuu väkisinkin. Digiloikkaa treenataan nyt ja aina. Köpöttelystä hypähtelyyn. Ainoa varma asia on että enää ei voi tehdä työtään kuten ennen. Muutos jyllää.

Uusi päivä. Tästä tulee hyvä päivä, minun on hyvä olla. Näillä ajatuksilla pyrin heräämään joka aamu. Tunnen oloni hyväksi. Olen onnellinen.

Näin meidän tulisi ajatella ja toimia. Toisaalta elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista. Tavoite on kuitenkin hyvä elämä, hyvinvointi. Onhan meillä asiat suhteellisen hyvällä mallilla. Onhan?

Taantuma on ohi ja talous sekä työllisyys ovat kääntyneet nousuun. Työpaikka on iso lottovoitto. Usko tulevaisuuteen on vahvaa. Miksi jotkut meistä löytävät aina asioista sen kielteisen puolen? Lisääkö se onnellisuutta? En ymmärrä. Ehkä luonne on sellainen ja sitä on miltei mahdoton muuttaa. Kannattaisi kuitenkin.

Meillä on maailman parhaiten koulutetut opettajat ja kouluja remontoidaan kuntoon huimaa vauhtia. Sivistykseen ja oppimiseen panostetaan ja sitä arvostetaan. Hyvä koulutus on tulevaisuuden tukiranka. Kunnista on tulossa sivistyskuntia kun sote siirtyy maakuntiin 1.1.2020.

Suomen puhdas luonto lumoaa. Kiinalaiset vieraat ihmettelevät kun voimme syödä lähimetsän mustikoita tuosta vaan. Silti suurin osa marjoista ja sienistä jää metsään. Sininen taivas ja raikas ilma on meille arkipäivää. Luonnon terveysvaikutukset ovat mittaamattomat.

Toisaalta maailmaa voi opetella katsomaan hieman laajemmin ja eri kantilta. Kritiikkiä tarvitaan sopivasti. Mikään ei kehity jos aina menee hyvin. Välillä on syytä palata montun pohjalle ja mietittävä miten tästä noustaan. Positiivisuuden ja kantapään kautta.

Kuka voi tämän tehdä? Minä, sinä ja jokainen meistä. Totuus löytyy aamulla vessan peilistä. Jess, tästä tulee hyvä päivä. Sama toistuu vuoden jokaisena päivänä. Itsensä johtaminen on haasteellista. Voin hyvin ja kannustan muita menestymään. Muistan myös huolehtia itsestäni. Pitkässä juoksussa hyvä leviää ja on meidän kaikkien eduksi.

Elämä käy raskaaksi jos laahustan työpaikalle suu mutrussa. Silloin kenelläkään ei ole mukavaa. Selkä suoraksi ja ilon kautta yhdessä eteenpäin. Hyväntuulisuus on hyväksi. Ihan meille jokaiselle.